sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Wales ja Englanti 2013 vihdoinkin loppuyhteenveto

Penypont ja Bonnie & Clyde 22.5.2013

 

Viimeinen kokonainen päivä ja viimeiset kisat. Koska illalla olisi pakko aloittaa pakkaaminen, pystyimme osallistumaan vain aamupäivän kisaan. Ainakin Magdan kanssa starttasin sen verran myöhään, että standardi oli jo otettu käyttöön. Standardi tarkoittaa sitä, että niin kauan kun koiralla on mahdollisuus sijoittua kuuden parhaan joukkoon, se saa jatkaa kisaamista. Heti kun pisteet eivät siihen riitä,  suoritus keskeytetään. Huonolla tuurilla kisa voi päättyä hyvinkin alussa. Haku oli lyhyehkö ja lampailla jonkin verran vetoja. En ehtinyt korjaamaan fetchin linjaa ja lampaat tulivat hakuporteista ohi. Tämä tarkoittaa, että olin menettänyt reilusti pisteitä jo pelkästä tuonnista (portit + offline). Ajo sujui kuitenkin kohtuullisesti ja olin ihmeekseni suoriutunut jakorinkiin asti. Tässä kohtaa tein pahan aloittelijan virheen. Rata oli ajettu vasenkätisenä ja lampailla oli veto tolpan taakse. Lähetin kuitenkin koiran pysäyttämään lampaat oikean kautta, minkä johdosta lauma ajautui ulos jakoringistä. Taas tuli oppirahat maksettua, sillä siihen ajovirheeseen loppui meidän suoritus.

Näissä kisoissa tapasin myös ensimmäistä kertaa mukanani Suomeen tulevat John Bowenin kasvatit Bonnien ja Clyden. Pennut olivat reippaita, ihmisiin leimautuneita ja siistejä, mikä ei aina ole itsestään selvyys. Näin pentujen molemmat vanhemmat, isän ja sen 1.5 vuotiaan narttujälkeläisen myös radalla. Tein silloin päätöksen, että haluan nähdä pennut jatkossa myös lampailla.



Kisapaikalla kohtasimme yllättäen myös ruotsalaisen Anna Simonsonin. Hän oli tullut muutama päivä aikaisemmin Walesiin Magdan kasvattajan Gunnel Boströmin kanssa. Gunnel oli kisaamisen sijasta jäänyt Angie Driscolin luokse treenaamaan, joten valitettavasti emmen ehtineet tavata tiukan aikataulun vuoksi.

Viimeinen yö Walesissa Jim Cropperin seurassa



Kotimatka 23-26.5

 

Seuraavana aamuna pakkasimme mieli tyhjänä kimpsumme ja kampsumme. Kävimme hakemassa pennut Kevinin luota ja suuntasimme kohti Harwichia. Onneksemme kaikki neljä pentua olivat hyviä matkustajia, joten pystyimme huoletta ajamaan pitkiäkin matkoja. Pennut matkustivat ylhäällä 2+2 ja aikuiset alhaalla 2+2. Ennen satamaan ajoa pysähdyimme samalle puistoalueelle, missä olimme pysähtyneet tullessamme. Koirat saivat viimeisen lenkkinsä ennen pitkää laivamatkaa.

Koska laivamatkan kesto oli 18h teimme järjestelyjä koirille. Pennut reissasivat edelleen ylhäällä, mutta Magdalle raivattiin tilaa etupenkille ja Rhylle takapenkille. Pääsimme matkan aikana käymään kolmesti autokannella. Lyhyessä ajassa oli ruokittava ja pissatettava koirat sekä siivottava pennut. Onneksi meillä oli kaikkeen sopetuvat koirat ja homma toimi yllättävänkin hyvin.

Tanskaan päästyämme pysähdyimme ensimmäiselle viheralueelle minkä löysimme ja palauttelimme rauhassa koiria ja itseämme. Seuraava pitempi pysähdys oli Malmössä, missä saimme stopata agilityseuran kentillä. Pennut pääsivät riehumaan ja Rhy ja Magda jopa pyörähtivät esteillä.


Ruotsin läpi ajoimme yötä vasten. Oman ajovuoroni vaihdoin pois kolmen jälkeen. Väsymys oli sitä luokkaa, että hereillä oli vaikea pysyä. Kuuden aikaan stoppasimme jonnekin lähiön viheriöille, ruokimme ja pissatimme koirat ja valmistauduimme viimeiseen rutistukseen.

Jouduimme ottamaan Viking Gracella kaikki koirat sisään, sillä autokannen läpötilasta ei ollut varmuutta. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun olet lopen väsynyt ja hyttiin on ahdettu kokolattiamatolle 4 pentua, joista kaksi vähän vanhempaa ja neljä aikuista koiraa, joista yksi kasvanut tarhaoloissa, oli hermorakenne lujilla. Onneksi tilanne helpotti Maarianhaminan kohdalla, sillä pistäytyminen autokannella osoitti, että kansi oli riittävän viileä siihen, että osan koirista pystyi jättämään loppumatkaksi autoon. Luulen, että myös Magda, Rhy ja Spot arvostivat viimeisten tuntien rauhaa.

Kotimatkalla stoppasimme vielä kerran, kun pudotimme Ebban ja Erinin Milalle. Kun kannoin kotiin kaikkia tavaroitani ja koiria, tuntui aivan uskomattomalta, että reissu tuli oikeasti tehtyä. Takana oli suuri määrä hienoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia, mutta myös raskasta matkustamista ja vaikeampia hetkiä. Näitä viikkoja ja kokemuksia en vaihtaisi mihinkään ja toivon todella, että reissu ei jää ainoaksi!


Kotona Mäykyn kanssa

 





torstai 23. tammikuuta 2014

Angien luona 19.5 ja Kevinillä 20.5.2013

19.5
Olimme ajaneet edellisenä iltana Breconiin Carno Bachiin, missä yöpyisimme jäljellä olevat päivät. Tällä kertaa matkasimme Angie Driscolin (kennel Kinloch) luokse. Päivä oli jälleen aurinkoinen, joten treenaaminen jyrkillä hilleillä vaati koirilta rautaista kuntoa. Harjoittelimme ainakin hakuja lähettämällä koirat todella jyrkkää rinnettä ylös niin, että koirat piti saada lyömään ulos aitaan, että ne sai ohjattua lampaiden luokse. Pitkä etäisyys ja jyrkkä rinne sekä se, että koira oli pitkä aikoja näkymättömissa vaikuttivat siihen, että aikaa tuntui kuluvan ikuisuus ennen kuin koira oli tasapainossa. Oma haasteensa minulle oli saada Magda pois lampailta sen jälkeen, kun se oli saanut nostaa lampaita joitakin kymmeniä metrejä. Sain käskyn opettaa koiralleni "that'll do'n", joka oikeasti toimisi satojenkin metrien päässä. 

Rinteessä ei voinut monia toistoja ottaa, joten pienen tauon jälkeen treenasimme peruasioita vähemmän jyrkässä maastossa. 


Angien treenipeltoja


20.5
Tämä päivä oli pyhitetty perusasioiden kertaamiseen, joita jokainen teki tasollaan. Magdan kanssa harjoiteltiin mm. hakuja niin, että lampaat oli aidassa kiinni ja aidan ja lampaiden väliin jatkettiin samalla tempolla, eikä turhia tunnusteltu. Treeniväsymystä taisi olla sekä minulla että koiralla. Jäytävä päänsärky vaivasi koko illan, kun katsoimme Kevinin ja Sophien luona vanhoja kisavideoita.

Kevinin Moss, MayMayn emän pentueveli

Shroppsire Asterton Trial 18.5.2013



Asterton-trial ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaamme. Austin Bennet ehdotti sitä ja se saatiin sopimaan reitillemme matkalla kohti Breconia. Kisapaikka oli kaunis, rata kylläkin flätti, mutta hillien ympäröimä. 

Magda starttasi meistä ensimmäisenä. Lampaat olivat varsinkin ensimmäisessä sessiossa todella herkkiä ja pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan, miltä tuntuu, kun koira vaikuttaa lampaisiin kymmenien metrien päästä. Herkkyydestään huolimatta lampaat nojasivat välillä koiraan, joten niitä piti osata myös puskea. Häkki osoittautui useimmille haastavaksi. Kuten Kevin sanoin radan jälkeen, Magdan ajo oli yksi parhaista, mitä olin sillä tehnyt. Valitettavasti onnistuin kuitenkin ajamaan kaikki portit ohi ja crossia lukuunottamatta linjat vain sinnepäin. Häkki kaatui omaan arviointivirheeseen - niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Räpellys riitti kuitenkin novice-luokan viidenteen sijaan ja Magdakin sai ruusukkeen kotiintuomiseksi :9

Anja oli muistaakseni Rhyllä kolmas ja Leena Spotilla open-luokassa jotenkin ihan korkeilla sijoilla. 


Varikko vasemmalla takanurkassa. Walesilaiseen tyyliin lampaita vain tuupataan vähän matkaa pois varikolta
Magda crossilla

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Lampaat kääntyivät tästä tilanteesta 180 astetta
Austin Bennetin ottama kuva, joka on julkaistu myös ISDS-lehdessä


tiistai 21. tammikuuta 2014

Welsh Sheep 2013 ja I.B Jones 21.5.2013

Welsh Sheep
Olin kärsinyt jäätävästä päänsärystä koko yön eivätkä kipulääkkeet auttaneet. Ellei kyseessä olisi ollut toiseksiviimeiset kisat saarilla, olisin jäänyt kotiin potemaan. Alkuun lähteminen oli iso virhe. Mutkaiset tiet, järkyttävä päänsärky ja vahvat lääkkeet saivat aikaan sen, että seisoin mustassa alusasussa tienposkessa oksentamassa.

Kisat käytiin Welsh Sheep tapahtuman yhteydessä. Kisapaikan vieressä oli laaja messualue, missä esiteltiin eri lammasrotuja, maatalouskoneita ja kaikkea lampaisiin ja ylipäätään markkinahumuun liittyvää tavaraa.

Meillä oli kaikilla kaksi starttia. Lampaat olivat todella haastavia ja vaativat koiralta paljon. Hylkäyksiä tuli, etenkin ensimmäisessä sessiossa, paljon. Magda teki ekassa startissa hyvän haun ja sai lampaat tuotua jotenkin tolpalle. Tolpankierto ei enää onnistunut. Lampaat pelkäsivät tolpan takana olevaa yleisöä ja vaikka Magda teki parhaansa, eivät sen rahkeet riittäneet ja keskeytin suorituksen. 
Toisessa sessiossa haku ja nosto näyttivät lupaavilta. Lampaat lähtivät nousemaan suoraan. Notkon vuoksi koko setti oli jonkin aikaa näkymättömissä ja olin helpottunut, kun näin Magdan tulevan lampaiden kanssa, sillä moni koira oli vaikeuksissa jo tässä vaiheessa. Minulla kesti hetki tajuta, että Magda toikin vain kolmea eläintä neljän sijaan.Laumaan oli sattunut yksi outolintu-lonely rider. Sain Magdan käännettyä ja se onnistuikin kasaamaan porukan ja taiteilemaan sen tolpalle. Koska tämä yksi lammas ei vastannut koiraan normaalisti, ei minun auttanut muu kuin nostaa käteni luovuttamisen merkiksi. Hyvän alun jälkeen se todella harmitti, mutta Kevinin mukaan mitään ei ollut hirveästi tehtävissä.

Leenalla oli muistaakseni ainakin toisella radalla jotain hämminkiä, mutta Tiny Brown Anja ja Rhy olivat molemmat kaivaneet lasermiekkansa esiin ja taistelivat hurjasti. Ensimmäinen rata oli jo hyvä, toisella he räjäyttivät potin tullen toiseksi OHI MONIEN KOVIEN NIMIEN!

Messuilta

Valmistautumassa radalle

Team Lasermiekka



I.B Jones
Kisojen jälkeen suuntasimme I.B Jonesin luokse hakemaan kahta pentua, jotka olivat menossa Milalle. Tapasimme jälleen sympaattisen vanhemman miehen, joka ylpeänä esitteli meille koiriaan. Erityisen ylpeä hän oli Timistä, joka oli edellisen vuoden All-Wales nursery champion. Kahvikupposen jälkeen pakkasimme pennut autoon ja lähdimme ajamaan kohti Breconia.

Erin ja Ebba