MUUT KOIRAT (s. 2006 ->)

ZACK


kuva Päivi Sumulehto
 s. 19.4.2013                             
ER50919/13                             
ISDSFI/326756

VIDEOITA:
RHOS päätyi meille hieman yllättäen menetettyäni Magdan täysiaikaisen pentueeen Tarkoituksenani ei ollut hankkia uutta koiraa, mutta koska tästä yhdistelmästä oli mahdollisuus saada vielä pentu, en voinut olla sitä ottamatta. Rhos oli taas täysin erilainen koira aiempiin verrattuna. Se oli samanaikaisesti äärettömän kuuma ja kiihkeä, mutta pohjimmiltaan "big softy". Sen vakuuttava ulkonäkö ja ilmiasu eivät aina kulje yksiin sen luonteen kanssa.

Rhos syttyi lampaille nuorena ja siinä oli pian nähtävissä kaikki tarvittavat palikat. Treenaaminen aloitettiin kuitenkin myöhään, sillä jouduin pitkään odotelemaan balanssia korvienvälin ja kiihkeyden kanssa. Rhos suoritti loppuvuodesta 2014 SPKY:n perusradan ja kisaa SPKY:n ja SBCAK:n kisoissa kolmosluokassa. 2017 Rhos löysi sisäisen nautakoiransa ja siitä tuli kahden kisan yhteistuloksella Vuoden Nautapaimen II.

Oman puutteellisen aikaresurssin vuoksi Rhosin kanssa treenattiin harvakseltaan kaudella 2017. Se toimi minulla kuitenkin ykköstyökoirana Mäntsälässä koko laidunkauden. Ensimmäisissä punnituksissa karitsoinnin jälkeen se oli todella kovilla, mutta kasvoi samalla henkisesti.  Rhos ei kuulu niihin koiriin, joiden kanssa voi treenata silloin tällöin sunnuntaisin ja käydä kisaamassa (nautakisat pois lukien). Koska paimennukseen käytettävä aika on vielä seuraavan vuoden erittäin rajallinen, muutti Rhos 2017 suoraan nautakisoista Farmirekun tiimiin Santerin työ- ja kisakoiraksi. Toisenlaisissa olosuhteissa Rhos ei olisi koskaan lähtenyt meiltä. Nyt se saa kuitenkin ansaitsemansa sisällön elämäänsä ja Santeri "tosi koiran" rinnalleen.



Pieniä haasteita paalin laittoon

Punnitusapu

Black & White

Rhosilla on PÄÄ

Hopo 



VALMIS BLACKJACK

 


s. 28.9.2015 - k. 08.11.2016


ISDS00/34602

VIDEOITA:


DAZ tuli meille Englannista hyvinkin lyhyen harkinnan jälkeen kun päätin, että en enää astuta Magdaa. Dazin tarina oli lyhyt ja loppu murheellinen. Jälkikäteen ajatellen ei ollut ihme, että koira eli elämänsä asenteella, missä jokainen päivä oli uusi mahdollisuus ja jokainen hetki suuri seikkailu. Daz oli myös minun oppaani suhtautumisessa elämään.

Daz kiinnostui lampaista jo hyvin pienenä ja vastoin normaalia elämäntapaansa, missä kaikki tapahtui täysillä, se oli eläimillä järkevä ja aivot pysyivät mukana. Ensimmäisen talven se oli kerran viikossa mukana Murrossa ja opetteli pienellä katraalla lampaiden pitämistä ja vähän sisätöitä. Erittäin aktiivisen koiran pää vaati tekemistä, joten Dazin talven ohjelmaan kuului myös säännöllinen tokon treenaus. Ensimmäiset oikeat paimennuksen ulkotreenit olivat keväällä Muumaassa vasikoilla ja kesän aikana aloittelimme hiljalleen paimennuksen perusteita. Daz oli kuitenkin elämänasenteensa vuoksi varsin tapaturma-altis ja sillä oli milloin mikäkin antura vereslihalla tai kannus rikki, joten lepovaiheita riitti.

Jollain ihmeellä Daz tuntui kuitenkin pysyvän kropastaan ehjänä ja uskalsin jo varovaisesti huokaista ocd:n suhteen. Kun se vajaan 10 kk:n iässä liukastui pahasti ja alkoi ontua etupäätään, en heti osannut pelätä ocd:ta. Ontuminen jatkui kuitenkin kipulääkkeistä huolimatta ja rtg-kuvat paljastivat totuuden. Dazin irtopala oli paljon pienempi ja ohuempi kuin Rhosin, mutta se oli jäänyt nivelen pintaan niin, että tuotti jakuvaa kipua. Pala ehti myös aiheutta harmia, ennen kuin sen sai heinäkuussa operoitua. Toipumisaikana hävisivät Dazin lihakset ja samanaikaisesti tuli esiin se, kuinka epämääräisesti ja epätasaisesti Daz käytti takapäätään. Oma paha aavistus ja pelko osoittautuivat todeksi, kun koira rauhoitettiin tutkimuksiin. Lonkka nousi maljasta pienellä voimalla ja kuvissa näkyi alkavaa nivelrikkoa. Siinä vaiheessa Dazilla oli ikää alle vuosi, mistä se oli ollut erinäisistä syistä useamman kuukauden levossa ja saanut jo nuoresta Nutrolin Nivel-ravinteita.

Uutinen oli tyrmäävä. Tiesin, että Dazista ei tulisi minulle ikinä uutta kisakoiraa, mutta toivoin löytäväni sille jostain oman pienen lammaslauman ja perheen, missä se saisi jatkaa elämäänsä. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Pian 1-vuotis päiviensä jälkeen alkoi Daz ontua operoitua etujalkaansa. Pidin sen levossa ja kipulääkkeillä kaksi viikkoa ilman, että ne olisivat tuoneet mainittavaa helpotusta. Operoinut eläinlääkäri tutki Dazin ja nyt löytyi kuvissa myös olkanivelestä komplikaatioita. Sillä käynnillä tein eläinlääkärin tukemana yhden elämäni raskaimmista päätöksistä. Daz lopetettin aktiivisena ja vilkkaana koirana eläinsuojellullisista syistä toivottoman tulevaisuuden ja lisäkärsimysten tuottamisen vuoksi. Kun rauhoitusainetta lisättiin suoneen, katsoi Daz minua silmiin ja heilutti häntäänsä. Minun sydämeni itki verta <3


Pitotreeniä Rhosin kanssa

Daz Muumaassa

Ei haittaa vaikka vähän joka tassu on paketissa, Elämä vain on niin siitiä!

Vähän isompi poika vähän isommissa töissä

PIGGYLAND'S ATHOS

ER35426/06
s. 3.7.2006

DECO tuli ensisijaisesti agilitykoiraksi. Uran alkutaipaleella  Decolla oli epäonnea terveytensä suhteen ja Decon ollessa 3-vuotias, teloin minä itseni. Kaikesta huolimatta Deco on kuitenkin AVA ja sijoittui viidenneksi sm-kisoissa 2010 Teemu Linnan ohjaamana. Koska Deco oli agilityssa kiihkeä, ohjauksesta riippuvainen ja liikkeeseen voimakkaasti reagoiva koira, se ei oikeastaan koskaan sopinut käteeni. Deco jäi agilitysta tauolle Biceps-vamman jälkeen. Decon kanssa harrasteltiin jonkin verran paimentamista. Sillä on tasapainoa ja se pystyi lukemaan vetoja. Paimentaessa se on varsinainen kukkahattuherrasmies, jonka vahvuusalueisiin kuului ahtaassa työkentely.  Decolla on kisattu sekä SBCAK:n että SPKY:n kisoissa. Nimen eteen voi halutessa liittää PAIM 1 ja PPR. Tokossa Deco kisasi kahdesti. Alemmista luokista sillä on ykköstulokset ja avoimen 173,5 p. tuloksessa myös Deco nollasi seisomisen. Seuraavan luokan liikkeet olivat pitkälle valmiit, mutta oma motivaatio ei jatkamiseen riittänyt. Lemmikkirooolin sivutyönä Deco kävi pitkään hoivakodissa tekemässä arvokasta työtä.

Decon ollessa 6.5 vuotias se sai täysin tyhjistä ensimmäisen epileptisen kohtauksen. Se sai kohtauksia harvakseltaan, väli oli lyhyimmilläänkin yli kaksi kuukautta ja pisimmillään viisi kuukautta. Decon kohtaukset olivat aina grand mal kohtauksia minkä aikana se laski alleen eli mitään ei jäänyt huomaamatta. Kohtausta ennakoiva poissaolevampi olemus näkyi vain minuutteja ennen kohtauksen alkua. Itse kohtauksista se toipui nopeasti ja oli aina valmiina lenkille heti niiden jälkeen. Lähes kaksi vuotta se pärjäsi hyvin ilman lääkitystä, kunnes se sai yli neljän kuukauden jälkeen neljä kohtausta muutaman tunnin sisällä, viimeisimmän niistä ulkona, mikä sekin oli ensimmäinen kerta. Barbivet aloitettiin seuraavana päivänä, eikä uusia kohtauksia ole sen jälkeen tullut.

Kesällä 2015 Deco lähti appivanhempien mukaan mökille ja on käytännössä ollut meillä vain hoidossa sen jälkeen. Joka syksyisen kuukauden  hoitorupeaman jälkeen Deco tuntuu olevan suorastaan helpottunut, kun saa jakaa eläkeläiselämäänsä ihmisten kanssa, joiden elämästä puuttuu jatkuva meno ja melske.

Decolla on kolme pentuetta, joista on kasvanut kohinalla enimmäkseen agilitykoiria, mutta osalla on myös paimennettu




BONNIE


Kuva Päivi Sumulehto
Kuva Päivi Sumulehto

ISDS00/326820
s. 31.3.2013
i. J Bowens Jet
e. J Bowens Kit 

RORY oli sijoituskoirani, Walesin tuliainen, Liperin entisen pappilan pienen lammaskatraan vartija. Rory on hyvärakenteinen, hieman kevytluustoinen narttu, jonka liikkuminen on vaivatonta ja sulavaa. Arjessa helppo ja mutkaton, mutta syttyy liekkeihin lampaat nähdessään. Roryn elämäntehtävä on paimennus, mutta pentuaikojen suuri taisteluhalu nousee välittömästi esiin lelun heilahtaessa Roryn edessä. Rory on Ninkan kouluttama, mutta kahden päivän tehotreenin jälkeen ajoin sillä SPkyn: perusradan loppuvuodesta 2014 kelvollisilla pisteillä. Tykkäsin mitä koirassa tunsin ja miltä se näytti! Nykyisin Rory kisaa Ninkan kanssa Spky:n III-luokassa.

Rory täytti sijoituskoiran tehtävänsä alkuvuodesta 2015. Pentueen isänä oli Kinloch Mika eli Bryn. Erittäin harmillisesti pennuista kahdella oli molemmin puolinen OCD.

    

MAY

MayMay 3kk

ISDS00/321630
ER13461/14                         
s. 27.5.2012
i. D.K Evans Jimmy                   
e. C. Hardings Fan                   

VIDEOITA:
Ensimmäinen sisätreeni ahtaassa
Hakutreeni 16 kk:n iässä
 
MayMay päätyi meille hyvin lyhyellä miettimisajalla Jussilan Leenan matkasta Walesista. Toiveena oli saada siitä seuraava kisakoira paimennukseen sekä tarvittaessa kelpo työkoira. Mäykyllä oli lampailla jo ensimmäisestä kerrasta tasapaino, ainakin aitaa vasten, silmää jonkin verran ja se tunsi lampaat hyvin. Kesäkauden 2013 aikana selvisi, että MayMay on erittäin luonnollinen, pehmeäliikkeinen ja verkkainen koira, jolla on voimakas lampaita rauhoittava vaikutus. MayMay kävi lampailla harvakseltaan ja selviytyi hyvin tilanteista, missä se sai toimia vaistojensa mukaan. Huono koulutettavuus yhdistettynä pehmeytyyn oli iso haaste ja hidasti koiran eteenpäin viemistä. Mäykky kisasi kerran Junnumestaruuksissa, missä keskeytin itse suorituksen häkillä. Se palkittiin kuitenkin tuomarin puolesta erikoispalkinnolla "hankalan uuhen hallinnasta".  Spky:n perusradan se läpäisi lokakuussa hyvillä pisteillä.

Kotona MayMay oli rauhallinen ja järkevä, mutta erittäin voimakas riistavietti ja turhanpäiväinen ääntely aiheuttivat harmaita hiuksia. Loppuvuodesta oli selvää, että Mäykky olisi ennemmin farmi- kuin kisakoira ja tein päätöksen, että myisin sen tilakoiraksi. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. MayMay meni joulukuussa hoitoon Decon veljen perheeseen, missä pieni paimen vei ihmisten sydämet mennessään. Mäykky löysi oman perheensä sillä reissulla.



BARTOS VOODOO


Spot ja Toippa Sipoossa 2012

FI57717/09                                                                                 
s. 13.10.2009                                                           
Koiranet                          

VIDEO:
Toippa & pupu 
                                         
Toippa eli Toivo Tellervo oli bordercollie skotlanninterrierin ruumiissa. Se muutti laumaamme nuorukaisena "jalat alta" tapaamisen jälkeen. Se eli erittäin aktiivista elämää paimenten joukossa. Tutuksi tulivat lukuisat laitumet ja lammastilat paimenkoirien treeni- ja kisamatkoilla. Toivon tuttavapiiriin kuului suuri määrä koiria, niin uroksia kuin narttujakin, kissoja, kaneja, kanoja ja lampaita. Tässä Toippa & pupu nuorina. Toipalla oli aina oma fun-klubinsa. Sen elämäniloinen ja mutkaton asenne sai helposti hymyn huulille.

Toippa kävi nuorempana muutamia kertoja näyttelyssä mukavalla menestyksellä. Vuoden ikäisenä se jäi kahden sakemannin hampaisiin, minkä johdosta turkkia jouduttiin ajamaan laajoita alueilta. Tämän jälkeen näytelmät eivät meillä oloaikana innostaneet, mutta olosuhteisiin nähden pieni pötkäle toipui käsittämättömän hyvin.

Toippa kulki teininä lähes kaikilla lenkeillä mukana ja 10 km taittui helposti. Vaikeissa maastoissa löysi aina reittinsä muiden perään ja juoksuspurtit bordercollieiden kanssa kasvattivat sille varsin näyttävän lihaksiston. Vaikka Toivo olikin sisältä oikea bordercollie, eivät  töppöset millään riittäneet pysymään mustavalkoisten kaverusten vauhdissa. Reilun 2.5 vuoden jälkeen jouduin haikein sydämin asettamaan Toipan hyvinvoinnin etusijalle ja se löysi itselleen sopivamman ihmisen. Toippa elää nykyisin rakastettuna lemmikkinä Espoossa. Kaikkea Hyvää Pienelle Partasuulle, sen tasuunjäljet säilyvät sydämessä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti