Perjantaina treenasimme "omalla" pellolla Pendre Farwn tyhjäksi jääneillä uuhilla. Rinnelaidun koostuu neljästä lohkosta, mutta valitettavasti siellä on jonkun verran jäänteitä vanhoista aidoista, minkä vuoksi tilaa ei uskalla täysin hyödyntää. Treenit olivat pitkälle perusteeniä muutamalla eläimellä, mutta pystyimme halutessamme hyödyntämään myös isompaa laumaa. Illalla pistäydyimme Merylin ja Arwelin luokse vaihtamaan kuulumisia.
Lauantaina lähdimme heti aamusta ajamaan Luoteis-Walesiin Nantlleen katsomaan kisoja. Kisa oli pre-enter, mutta meille oli luvattu, että saisimme ajaa radan mahdollisilla peruutuspaikoilla. Matka taittui halki huikeiden ja karujen maisemien. Saavuimme paikalle, kun neljäs koira oli radalla. Kisapelto oli pieni ja haku vastasi pituudeltaan meidän ykkösluokaa. Haasteen toivat lampaat, viime vuoden karitsat, jotka oli edellisnä päivänä tuotu alas vuorilta ja olivat paimentamattomia. 50 radasta, mitkä näimme vain kaksi koiraa sai ajorytmin lampaiden kanssa. Lampaat kääntyilivät, pyrähtivät karkuun, juoksivat ja hajosivat erilleen. Ne eivät kertakaikkiaan voineet ymmärtää mitä tapahtui.
Ensimmäinen vapaa paikka oli lähtö nro 9. Koska en ollut nähnyt kuin muutaman radan, päätin ennakkoluulottomasti startata Magdalla. Se teki kohtuullisen haun, kaari tuntui jäävän vasemmalta vajaaksi, mutta nosto oli suora. Ennen hakuportteja oli pieni härdelli, mutta kaikki tulivat siitä läpi. Tolpankierto oli todella haastavaa. Lampaat pelkäsivät ihmisiä sekä radan vieressä olevia autoja. Takkuamisen jälkeen selvisimme siitä ja pitämällä koiran kaukana sivussa, onnistuimme ajamaan kelvollisen linjan ja ykkösportin. Kakkosportille tuli kohtuullinen linja ja siitäkin saimme vielä kaksi läpi. Tässä kohtaa alkoivat todelliset vaikeudet. Magda oli tolpankierrosta asti saanut pidettyä yhden individualistin sitkeästi mukana laumassa. Nyt se hävisi näkyvistä pomppivan uuhen kanssa, joten hetken odotettuani keskeytin suorituksen ja lähdin katsomaan. Sitkeydellä saimme tämänkin porukkaan ja työvoittona lampaat vielä varikon portista läpi. Jos olisin ennen omaa suoritusta nänyt kerta toisensa jälkeen epäonnistuneita ajoja ja varkolle vientejä lampaiden juostessa milloin missäkin, en olisi ikinä startannut. Ensimmäisessä kisassa vain muutama koira sai radan ajettua. Lampaat olivat rauhoittuneet vasta myöhään iltapäivällä, kun olivat radalla neljättä kertaa. Kysyimme Aledilta, kuinka lampaita olisi pitänyt ajaa, ei hänellä ollut aavistustakaan. Näillä lampailla ainoastaan Pennant Williamsin Sweep teki vaikutuksen, mutta myös sillä oli täysi työ chutella. Nämä lampaat saivat kuulemma hyvätkin koirat näyttämään huonoilta. Kisapaikalla tapasimme vanhoja tuttuja ja tutustuimme uusiin ihmisiin.
Illalla Arwel ja Meryl halusivat tarjota meille ruuan uudessa kantapaikassamme Glan Llynissa. Pubi-illan jälkeen Leenakin oli valmis ajamaan autoa...
Sunnuntai aamuna autoimme Merylia karitsoiden ruokkimisessa ja näimme samalla heidän welsh-collie pentunsa. Sivumennen täytyy mainita, että tällä tilalla elää onnellisia koiria. Aamupäivästä lähdimme Sue Main luokse, jonka tapasimme kisoissa. Hän on arvostettu tuomari, aktiivinen kilpailija ja kirjoittanut kirjan "Hints and Tips for the Trial Feeld. Sue on erittäin ystävällinen ja vieraanvarainen ihminen. Pyöräytimme isot koirat lampailla, minkä jälkeen Anja otti Mmegin. Koska koira ei vielä täysin hallinnassa, oli Suen vinkki työstää sitä suurella laumalla.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä "omilla" lampailla, jossa otimme viimeiset treenit ennen kisoja. Nyt myös Mmeg pääsi lampaille, eikä 50 uuhta ole mikään ongelma nuorelle koiralle, jolla on palikat kasassa.
"Omilla" lampailla
Maisemia
Pendre Fawrn
Suen luona
Meg "omilla" lampailla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti