MAGDA, SUMO ja MACEY: Treeniä ja Bobbyn kurssi Ruotsissa 17.-18.4

Paimennuskauden aloitus länsinaapurissa on muodotus jo lähes traditioksi. Viime keväänä olimme Jessican Dewin, Sinin, Magdan ja Rhosin kanssa Lena Karlssonin luona Smålandissa. Tällä kertaa Anja oli ilmoittanut meidät Bobby Dalzielin kurssille viikonlopuksi ja sopinut perjantain treenipäiväksi.


Turunlinnan puisto on tullut vuosien varrella koirille tutuksi


Rhy ja Rhos

PERJANTAI aamuna ajelimme sateessa kohti Uppsalaa. Eva Karlsson oli sopinut Lena Brunin kanssa yhteistreeneistä Grandis Lamm-tilalla, jossa Lena toimi lampurina. Tarkoitus oli treenata "look backeja" isolla pellolla. Kun saavuimme perille oli pahin sade onneksi jo ohi, mutta tuuli oli kova. Pelto ei ollut mikään erityisen suuri, pidempi haku max 250. Olimme odottaneet jotain kivojakevyitä ruotsalaisia lampaita, mutta meitä odottikin dorset-texel risteytykset, joilla oli kohtuullisen kova veto takaisin laumaan. Lyhyesti tiivistettynä treeni ei vastannut odotuksia. Meidän koirilla (Magda, Rhy, Coel) ei ollut ongelmia liikuttaa (purematta) lampaita, osalla ruotsalaisista kyllä.
Treenistä: lähetin Magdan ensi oikealla. Se jätti kaaren vajaaksi ja kovasta vastatuulesta johtuen en saanut pillillä korjattua kaarta, puhumattakaan, että koira olisi lähtenyt nostamaan. "Magda, Magdalla" sain koiran viimein liikkeelle. Alun se tuli ärsyttävän kovaa flänkäten, ennen kuin sain sen kuulolle. Vaikka toinen lauma tuotiin piilosta, tiesi Magda mitä oli tulossa. Kun yritin korjata sen linjaa oikealle, lähti Magda ennakoimaan kääntöä ja heitti irti lampaista ja etsi toista laumaa. Koska kohta oli täysin väärä, se leikkasi linjan. Pitkän taistelun jälkeen pakotin sen aina takaisin ko porukkaan ja vasta neljännellä kerralla sain sen lähtemään oikein. Siitäkin kerrasta jäi fiilis, että koira ehti kääntymään ennen käskyä... Treeni ei ollut hyvä Magdalle, mutta ei se muiltakaan ongelmitta sujunut. Koska lampailla oli kova veto takaisin, lähti ensimmäinen porukka käytännössä koiran perään heti kun koira päästi irti. Tämä taas tarkoitti sitä, että apukoira oli pakko lähettää ottamaan haltuun ensimmäinen porukka asap. Tämä taas häiritsi usein treenaavan koiran toista nostoa. Meille riitti yksi haku per koira.

Magda pitämässä kakkosporukkaa piilossa


Grandis Lamm

Näiden treenien jälkeen suuntasimme Evan luokse Seglingen tilalle. Tällä kertaa treenasimme leppoisissa tunnelmissa kevyillä ja liikkuvilla lampailla. Rhosin ensimmäinen passi oli hetkittäin aika haipakkaa. Se onnistui ärsyttämään/säikyttämään lampaat heti ensikosketuksessa, minkä jälkeen lampaat päättivät olla luottamatta siihen.Toisella passilla otin itseäni niskasta kiinni ja ajoin Rhosia koko ajan ajan "sormi silmässä". Tämä sujui jo huomattavasti paremmin ja lampaat pysyivät rauhallisina. Kertaalleen se kävi kääntämässä häkissä olleiden uuhien luokse juoksevan uuhen oikeinkin hyvin. Passi ei ollut erityisen pitkä, sillä jatkuva keskittyminen oli minulle todella haastavaa.
Magdan kanssa tein muutaman lyhyehkön haun ja ajoimme ylipäätään kaikilla muilla koirilla kuin Rhosilla "rataa". Vetokohdassa meni minulta molemmilla kerroilla ajoitus väärin ja menetimme lampaat häkille. Loppukevennykseksi Eva sanoi meille minkä väriset lampaat jätetään porukkaan sortteerauksen jälkeen. Magda teki sen tuurilla heti alkuun jakona, mutta jatkoin valuttamista niin, että sille jäi vain yksi uuhi pidettäväksi. Tämän leppoisan vierailun jälkeen suuntasimme Tukholman eteläpuolella Sorundaan.

Eva, Anja ja dorper karitsa

LAUANTAINA suuntasimme Inge ja Kåre Tallbäckin tiluksille. Anja on ollut aiemmin sekä Bobbyn kurssilla että hänen luonaan Skotlannissa treenamassa Braella. Minulle Bobby oli uusi tuttavuus. Alkuun näytin mitä Rhosin kanssa on tehty. Olin jotenkin puolivillainen ja omalla sijoittumisella sain vain vähän painetta koiraan. Bobby halusi, että lähetän Rhosin hakemaan lampaat ja annan sen tuoda ne minulle puuttumatta lainkaan sen tekemiseen. Rhos lähti asiallisesti, mutta silmä veti sen sisään lopussa. Se tuli vauhdilla lampaiden taakse ja toi ne minulle kohtuullisen kovaa. Tämän jälkeen alkoi Rhosin työstö. Bobby halusi, että se nostetaan jaloilleen (samaa mieltä!), sillä sekä mennessään maahan että noustessa ylös se liikkuu kuin lentokone kiitoradan päässä ja painostaa/säikyttää lampaita. Tämän lisäksi Rhos saa ottaa kontaktia lampaisiin ainoastaan ollessaan oikealla asenteella.
Rhos laitettiin pitkään liinaan ja pyysin sitä ajamaan lampaita. Bobby piti liinaa ja seurasi Anjan kanssa kauempana. Bobbyn ohjeiden mukaan sanoin Rhosille "stand". Koska koira ei osannut käskyä ennestään, se meni maahan stopin kuullessaan . Bobby veti sitä liinasta taakse päin saadakseen sen nousemaan. Jos tämä ei auttanut. Kävelin minä koiran luokse, nostin sen jaloilleen ja sanoin painokkaasti "stand". Koira meni alkuun hyvin epävarmaksi, mutta koska halu paimentaa on niin suuri, päästiin harjoitusta vaikeuttamaan jo ensimmäisellä passilla. Siirryin peruskuljetusasetelmaan Bobbyn ja Anjan jäädessä pitkälle taakse (koira ei osaa yhdistää liinaa eli epämiellyttävää tunnetta & apuhenkilöä). Tämä astelma on jo huomattavasti vaikeampi, sillä koiran intensiteetti kasvaa, kun ohjaaja on lampaiden toisella puolellla. Koska Bobby puhuu niin paljon oli treeni erittäin haastava. "Stand" käskyn jälkeen koiran oli välillä seistävä useita minuutteja paikoillaan ja jos se liikkui tai vaihtoi asentoa, kävelin sitä kohti. Joskus tämä riitti korjaamaan koiran asennon ja silloin otin heti paineen pois eli palasin takaisin. Välillä piti mennä sen luokse, palauttaa se oikeaan kohtaan ja nypätä pannasta ja antaa uusi painokas "stand". Passin loppuun kävelin nurkkaan ja Rhos sai pitää minulle lampaita pakoalueen rajalla. Bobby halusi kuitenkin vääntää käskyä koiralle rautalangasta ja minun piti työntää lampaat pois nurkasta aitaa pitkin. Oli selvää, että Rhos lähti pysäyttämään niitä, joten "stand" sai taas lisävahvistusta.