maanantai 17. kesäkuuta 2013

Skiptonin Dog Sale 17.5.2013

Perjantaina oli ohjelmassa Skipton Dog Sale. Skiptonissa järjestetään vuosittain muutamia isoja koiramyyntejä ja korkeimmat huudetut hinnat on maksettu sieltä. Tällä kertaa huutokaupan oli satakunta koiraa. Jos Balassa haasteena olivat villit lampaat, niin täällä mentiin lähes toiseen ääripäähän. Huutokauppa areenalle laskettiin neljä enemmän tai vähemmän haastavaa texeliä ja pitkästä aikaa tuli nähtyä muutamia pomppivia ja päin aitoja juoksevia lampaita. Osasta koiria näki, että lammastyyppi oli niille vieras.

Koirien taso vaihteli paljon, niin myös hinnat. Skiptonin maine on kärsinyt huhuista, joiden mukaan tarjotut hinnat eivät aina vastaa maksettuja. Oli niin tai näin, toisten koirien alhaiset hinnat jaksoivat hämmästyttää, kuten myös omaan silmään "ei niin kivoista" koirista maksetut guineat. Itse huutokaupasta jäi ilmeisesti useampiakin koiria myymättä, mutta sitähän emme tiedä, monestako syntyi kaupat jälkikäteen. Pennuista ja nuorista koirista huutokaupattiin puolet tauon aikana ja loput aikuisten huutokaupan päätyttyä. Lupaavista yksilöistä maksettiin rahaa, osasta ei tarjottu guineaakaan. Huutokaupan kallein koira oli aiemmin John Bellin luona näkemämme Bob, lähes 10 000 £. Bob näytti Johnin luona todella hienolta, mutta huutokaupassa se ei ehkä kuitenkaan erottunut ihan niin paljoa muista. Ostaja halusi pysyä tuntemattomana.

Päivä oli mielenkiintoinen ja oli todella mukava tavata useita reissun aikana aiemmin tapaamiamme ihmisiä. Myynnin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Englannin ja Walesin rajaa ja B&B:a. Meille piti olla kaksi huonetta varattuna, mutta perille päästyämme selvisi, että yhteen huoneeseen oli pedattu lisävuode ilmeisesti uimapatjalle. Koska Leena on meistä nuorin ja omaa parhaat unenlahjat, ei paikkaa tarvinut arpoa. Kyllä vatsalihakset olivat taas nauramisesta kipeänä!


Myyntiareena
Päivän ainoa puhdas ja siisti koira odottamassa pappansa kanssa myyntiä. Nartusta ei ollut paimeneksi ja hinta naurettava, mutta näin sen myöhemmin vaihtavat omistajaa ja sillä oli uusi vaaleanpunainen talutin :)
Leena koeajaa petiään
Myyntikoiria kärryssä

perjantai 31. toukokuuta 2013

Haslingden Clough Open 16.5

Haikein mielin hyvästelimme Marlenen ja aloitimme lähes 200 km:n matkan kisapaikalle. Jouduimme hetken hakemaan paikkaa ja nähtyäni kisaradan, iski rimakauhu. Kyseessä oli todellinen Hill Trial. Haku oli reilu kolmesataa metriä osittain jyrkkää rinnettä, varikko oli oikeassa takanurkassa ja kun lampaat tuupattiin ulos jäi syvyyttä lampaiden taakse 10-15 m. Koirilla ei ollut mitään mahdollisutta nähdä lampaita, hyvä että ne erotti muurista itse.  Rata kulki neljässä lohkossa, joiden väleissä oli kivimuureja ja syvempi oja. Kisassa oli pitkä dog-leg fetch. Ensimmäinen hakuportti oli poikittain rinteessä ja linja sille kuin toinen crossi, linja portille kulki kiviaidan läpi. Toinen hakuportti oli linjassa tolppaan. Rata oli oikeakätinen ja crossi pitkä. Suoritus päättyi häkitykseen.

Rata arvelutti meitä, mutta paikalla olevat ihmiset kannustivat osallistumaan ja sanoivat, että voisimme mennä auttamaan koiraa, mikäli se ei löytäisi lampaita. Olimme edellisenä päivänä tehneet Derekillä hakuja, missä koira ei tiennyt missä lampaat olivat, joten nyt sitä pääsi oikeasti kokeilemaan.

Anja aloitti Rhyllä. Riittävällä paineella Rhy lähti autojen sivusta 90 asteen kulmassa kohti metsää ja aidalle. Ensimmäisessä  kulmassa kova stoppi ja uusi oikea. Rhy jatkoi vauhdilla pitkin aitaa ohittaen yhden poikittaisen kivimuurin ja löysi lampaat varmasti. Nosto oli todella hyvä. Ensimmäiset metrin Rhy yritti tasapainottaa Anjalle, ennen kuin otti vasemman vihellyksen. Fetch rinteessä oli hyvä, vaikka lampaat ajautuivat linjalta ennen kielimuuri ja ainoa porttia. Toinen hakuportti oli ok. Ajo oli siistiä, mutta aika loppui häkillä. Tuomari kehui kovasti suoritusta ja koiraa jälkikäteen.

Leena antoi Spotille varmuuden vuoksi yhden out bendin ensimmäiseen kulmaan. Spot otti sen varmasti ja jatkoi erehtymättä aitaa pitkin lampaille. Nostossa oli pientä hapuilua, mutta sen jälkeen Kittilän Kone rullasi varmaan tyyliinsä ajaen siistit linjat ja kaikki portit. Häkillä lampaat pyörähtivät kerran ympäri, mutta sittensä häkitys onnistui. Loppusijoitus oli 4., samoilla pisteillä Jim Cropperin kanssa, joka sijoittui oli pisteiden turvin kolmanneksi. Voiton vei Chloe Cropper ja toinen oli Tom Lawrenson.

Magdalla oli jo edellisenä päivänä haasteita pitkien hakujen kanssa, joten sovin jo etukäteen tuomarin kanssa, että lähtisin auttamaan sitä. En saanut Magdaa lähtemään kunnolla kaarelle, joten se otti sisään aivan liian aikaisin. Sillä ei ole out bendiä eikä varsinaisesti opetettu uudelleen ulos ottamista, joten yritin saada sen bort-käskyllä ulos. Magda pyrki kokoajan ymmärtämään ja jälkikäteen kuulin, että siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa uusi oikea, käskin sen vielä kääntyä ja annoin vasta sitten uuden oikean. Siinä vaiheessa koira hävisi poikittaisen kivimuurin taakse ja odotin sen ilmestymistä hakukaaren suuntaiselle kivimuurille joko kohti lampaita tai takaisin päin kääntynenä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lopulta tuomari nousi autosta kysymään tiesitkö missä koira on. Jouduin vastaamaan, että ei hajuakaan, mihin hän ystävällisesti vastasi, että saisin auttaa Magdaa löytämään lampaat, jos se tulee takaisin... Lähdin kävelemään tolpalta ja vihelsin eri vihellyksiä (Magdalla ei oe that'll do vihellystäkään). Kaikki odottivat koiran ilmestymistä ja kohta joku huomasi yleisöstä, että kisaradan oikeanpuoleisella lohkolla lehmät katsoivat muurille päin. Magda oli ajautunut portin alta seuraavalle lohkolle ja varikkohenkilö kertoi sen ohittaneen varikon muurin toisella puolella. Lopulta joku huomasi sen tulevan rinnettä alas vasemmalta. Koira oli edelleen vireessä ja lähetin sen uudelleen niin, että ensimmäinen kulma jäi taakse. Tällä kertaa se meni suoraan aidalle ja jatkoi poikittaisen muurin ohi ja suoraan lampaille. Nosto oli hieno ja samalla kun pakitin takaisin tolpalle koira otti kuuliaisesti kaikki vihellykset. Linja oli asiallinen, mutta ensimmäinen portti kaatui omaan ohjausvirheseen. Lopetimme suorituksen tolpalle.

Ratojen jälkeen ihmiset olivat todella kannustavia ja mukavia. Olin saanut Magdalle erittäin onnistuneen harjoituksen ja Rhy ja Spot olivat oikeasti hyviä! Lopulta tuloslistan kärjestä löytyivät Chloe Cropper, Tom Lawrence, Jimmy Cropper ja Leena Jussila! :D

Ennen lähtöä kohti seuraavaa majapaikkaamme Boars Hediä ja Skiptonia, kiipesimme ylös varikolle. Rinne oli paikoitellen todella jyrkkä, maasto epätasaista, mutta maisemat hienot. Tämän jälkeen olimme enemmän kuin suihkun tarpeessa ja koska majapaikka oli poikkeuksellisesti luokiteltu hotelliksi, odotukset tasalämpöisestä suihkusta olivat korkeat. Lopulta suihku osoittautui koko reissun pahimmaksi. Vesi vaihteli itsekseen jääkylmästä tulikuumaan ja säätö oli milleistä kiinni. Liekö luonteesta johtuvaa, mutta Leena selvisi meistä jotenkuten. Paikan plussaksi mainittakoon paras lampaanmaksakastike ikinä.

Kisapeltoa, huomaa varikolle siirrettävät lampaat
Kisapeltoa, molemmat hakuportit
Palkintojenjako
Viimeinen ateria Marlenen luona

torstai 30. toukokuuta 2013

Lonscale Farm 15.5

Keskiviikko aamuna meidän oli tarkoitus kokeilla toistamiseen kasaamista Gusin luona, mutta sade muutti mielemme ja sen sijaan vietimme rauhallisen aamun. Kävimme katsomassa lusikan sijaan käytettävän liinan paikoilleen laittoa viereisellä farmilla Marlenen työnantajan luona. Vanha isäntä pitää liinaa ehdottomasti parempana vaihtoehtona ja säädettävine remmeineen ja solkineen se olikin oikein näppärä. Huono puoli oli siinä, että liina pitää poistaa synnytyksen alettua eli sen kanssa täytyy olla kuitenkin tarkempana. Samalla Leena testasi isohkon uuhen hallintaa pääsääntöisesti alaleuasta ja Anja kippasi sen uusilla nikseillä istumaan.

Tämän jälkeen suuntasimme matkamme kohti Derekin farmia. Isäntä itse ei ollut paikalla, mutta tapaamisen kohteena olikin tällä kertaa Anni. Alkuun Anni esitteli paikkoja ja näytti tulevaisuuden toivoaan Alienia. Tämän jälkeen Anja otti setin pienemmässä treeniaitauksessa Mmegin kanssa.
Isompi laidun, missä järjestetään myös kisoja, tarjosi lukemattomia treenimahdollisuuksia rinteineen ja puskineen. Kokeilin Magdalla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä pitempää hakua, missä se ei ollut nähnyt lampaita. Testi ei ihan onnistunut ja kiipeillessäni hiki päässä rinteitä ja puskien ympäri etsien ensin koiraa ja lampaita ja myöhemmin koiran kanssa lampaita, mietin koko homman mielekkyyttä. Lopulta koko setti oli kasassa ja siirsimme lampaat takaisin asemiin seuraavalle koiralle. Anja ja Leena saivat molemmat onnistuneita treenejä ja vaikka koirat joutuivat tekemään töitä päästäkseen lampaiden luokse tai jopa löytääkseen ne, se oli erittäin palkitsevaa. Loppuun helpotin vähän Magdan hakuja ja se onnistui tekemään tasolleen hyvät suoritukset.

Kotimatkalla pysähdyimme The Shepard Inn nimisessä pubissa. Ruoka oli kohtuullista, mutta ennen kaikkea tarvitsimme toimivaa netti- ja puhelinyhteyttä löytääksemme yöpaikan ennen Skiptonin Dog Salea. Viimeinen ilta Marlenen luona ei ihan vastannut odotuksia, sillä olimme vaihteeksi liikkeellä myöhäisellä aikataululla ja sen lisäksi Anjalla oli suuria ongelmia vatsansa ja vointinsa kanssa.


The Shepards Inn
Maisema matkalta
Juoksuinen varsin nyrpeä narttu
Anja ja Anni in action
Magda löytynyt  kaarelta vai YMCA siiderin voimalla? 

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

UROSPENTU MYYTY

KOTIA ETSI Clyde, Bonnie oli omansa löytänyt

Walesista tarttui matkaan kertakaikkiaan hurmaava kaksikko J. Bowens Bonnie & Clyde. Alkuun tarkoitus oli myydä molemmat pennut harrastuskoiriksi, mutta nähtyäni pentujen isän kisaradalla, sekä sen 1,5 vuotiaan narttujälkeläisen, rupesin empimään. Matkan aikana ja nyt kotona todella ymmärrän miten täysipäisistä kaveruksista on kyse, joten ajatus on aika selkeä: nämä kakarat haluaisin nähdä lampailla!

Bonnien eli RORYN kohdalla kaikki on parhain päin. Se muuttaa ensi viikolla Liperiin Ninkan luokse pappilan tyttäreksi ja aloittelevan lammastilan emännäksi :)

CLYDE ETSII ITSELLEEN VIELÄ KOTIA, missä se pääsisi tekemään sitä, mihin sen geenejä on vuosisatoja jalostettu. Isä on "hard working farm dog" ja emä työskentelee samalla farmilla. Emä on erittäin vapaa liikkeissään sekä vapaa silmästä. Molemmilla vanhemmilla myös kisataan. Pentu sopii työkoiraksi, mutta myös paimennuksesta harrastuksena kiinostuneelle. Luonteensa puolesta edellytyksiä riittää muihinkin lajeihin. Arjessa pentu ei ihan pienestä hätkädä :)

Clyde eli CLOI on muuttanut Hämeenlinnaan Ninan ja Tehon luokse. Cloi nähdään tulevaisuudessa toivottavasti  lammaspaimenena!


Edessä Clyde
Rory ready to go
Stressitöntä autoilua
 Autokannella ei päätä paleltanut
Tauoista otettiin ilo irti
 Milan pentujen kanssa
Vanhemmat
Termiitit kotona <3

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kasaamisharjoitus ja Angus Jardinin luona 14.5



Aamulla ajoimme paikallisen farmerin Gusin pelloille kokeilemaan kasaamista todella herkkien uuhien ja lampaiden kanssa. Koiran tuli käydä koko laidun läpi ja Leena aloittikin Spotin kanssa tehden todella tyylipuhtaan suorituksen. Anja siirtyi Rhyn kanssa pellolle, missä aluskasvillisuus vaikutti näkyvyyteen. Rhy teki valtavan työn kasaamalla lampaat isolta alueelta. Kokemuksen kautta tuli oivallettu, kuinka työn voi hoitaa vähän vähemmällä koiran juoksuttamisella. Magda palasi takaisin Spotin pellolle. Lampaat lähtivät liikkeelle Magdan vielä mennessä laitoja pitkin. Hetken ihmettelyn jälkeen homma saatiin toimimaan ja itse kasaus oli ok.

Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Skotlantia tilalle, missä Angus Jardin toimii shephardina. Matka taittui halki jylhien maisemien ja aivan viimeiset kilometrit pelottavan kapealla, jyrkkäreunaisella ja kuoppaisella tiellä. Alkuun meillä oli toiveena päästä näkemään Anguksen koiria, mutta karitsoinnin ollessa edelleen kesken, ei hänellä ollut aikaa niiden näyttämiseen. Sen sijaan apu oli tervetullutta, joten pääsimme auttamaan häntä erottelussa. Ihan aluksi autoimme kuitenkin pullokaritsoiden ruokinnassa. Ne karitsat jotka eivät jaksaneet imeä letkutettiin, joten sekin taito on tullut testattua. Tämän jälkeen kasasimme valtavalta hillilaitumelta kaikki uuhet ja karitsat ylös tasaisemmalle alueelle, missä erottelu tapahtui. Heti alkuun Angus painotti meille sitä, että lampaiden kanssa ei saa kiirehtiä. Hänet oli pienestä pitäen kasvatettu siihen, että koirat juoksevat, eivät ihmiset. Meidän piti pitää ääntä haravoidessamme maastoa, jotta uuhilla olisi aikaa havaita meidän tulevan ja karitsat ehtisivät emojen matkaan. Kuljimme Magda kanssa vasenta laitaa ja lopulta edellämme meni kolmisenkymmentä uuhta, joiden nuorimmat karitsat olivat vuorokauden ikäisiä. Kärsivällisyydellä saimme oman porukkamme päälauman joukkoon.

Erottelussa vanhemmat karitsat emoineen siirrettiin aitaamattomille hilleille ja pienet karitsat, kaksoset ja synnyttämättöttömät jätettiin laitumelle. Angus käytti apunaan kahta Corriedhu Spotin jälkeläistä, neljävuotiasta Elsiä ja kaksivuotiasta Mooneya. Aluksi pidimme Anjan kanssa laumaa kasassa ja Leena toimi portinvartijana. Kolmen tunnin aikana työnjako muokkautui lopulta niin, että me huolehdimme Magda kanssa laumasta, Angus sortteerasi uskomattomalla kärsivällisyydellä vuoroin jätettäviä ja siirrettäviä lampaita, Anja ja Rhy ottivat haltuun siirrettävät ja kuljettivat niitä portille, missä Leena ja Spot huolehtivat etteivät erotetut päässeet ulkolaitojen kautta ohi tai jo siirretty takaisin laitumelle. Tämä oli erittäin opettavaista. Meille konkeritisoitui miten paljon koiralta vaaditaan. Sen piti olla henkisesti ja fyysisesti vahva, kyetä itsenäiseen ajatteluun, mutta samalla olla täysin kuulolla ja valmis käskyille. Vastuu omasta työpanoksesta auttoi todella ymmärtämään miten ja mihin paine tuli laittaa ja kuinka sitä höllätään. Niin kauan kuin eläimet pysyivät rauhallisina riitti, että koira oli etäällä ja jo pelkästään jaloille nosto saattoi olla riittävä paine. Jos joku yritti murtautua läpi, vaadittiin koiralta taitoa pysättää, mutta joskus sekään riittänyt. Selvisimme tunneista kunnialla ja vain kaksi yksilöä jäi väärälle laitumelle. Angus oli tyytyväinen saamaansa apuun, sillä tähän tehtävään hän olisi tarvinnut neljää tai viittä koiraa ja tässä vaiheessa karitsointia häen koiransa olivat  jo hyvin väsyneitä. Hillitä laskeutuessa hän "otti" mukaansa yhden uuden. Elsie antoi meille hienon näytöksen siitä, kuinka uuhta hallitaan pidemmällä matkalla.

Työn jälkeen kävimme katsomassa Anguksen koiria. Hänellä oli vielä neljä pentua Elsien siskosta ja Bobbyn Jakista. Erityisen vaikutuksen teki 8-vuotias Corriedhu Spot (Bobby Dalzielin Spotista). Koiran tapa käsitellä yksittäistä karitsaa oli todella hieno. Angus näytti viereisellä pienehköllä laitumella, kuinka pienellä vinkillä Spot otti haltuun sille merkatun yksittäisen uuhen tai uuhen karitsoineen. Koira oli todella intensiivinen, mutta jatkuvasti avoin käskyille. Päivän päätteeksi katsoimme vielä Emmerdalen ennen kotimatkan alkua.


Hilleillä Magdan ja Rhy reunat
Corriedhu Spot 

Corriedhu Spot
Erottelua ja Leena asemissa
Matkalla Skotlantiin
Shephard ja tila

Elsien singlaama uuhi
Magda asemissa
Spotin ja Magda kasaamisharjoitus laidun
Corriedhu Spot ja Leena
Kolme tuntia kestävä elämys!
Matkalla Skotlantiin

Allendale 13.5

Aamupäivällä treffasimme Marlenen ja hän näytti meille laitumen, millä pystyisimme treenaamaan. Tällä kertaa kohteina  oli ~ 30 jonkun sortin mule hoggsia (poikimattomia). Näitä lampaita ei ollut paimennettu pitkään aikaan. Tämä rotu stressaantuu helposti ja reagoi helposti "kuolemalla". meitä varoitettiinkin siitä, että lampaat saattavat "kuolla". Ensimmäisessä sessiossa kaikki toimivat kuitenkin moitteettomasti ja treenasimme perusjuttuja isommilla ryhmillä.

Päivällä opimme kuinka pässipojat kastroidaan. Marlene opetti meitä kädestäpitäen muutaman karitsan kanssa. Saarilla lähes kaikki pässipojat kastroidaan. Samalla saimme harjoitella muutamalla lampailla paria niksiä, kuinka isokin lammas käännetään helposti, kun sen tasapainoa horjutetaan.
Kävimme toistamiseen muleilla ja koska laitumelle mennessä poikkeuksellisti satoi aika rankasti, treenasimme osan ajasta yhtä aikaa. Jaoin Magdan kanssa itselleni muutaman lampaan ajotreeniä varten. Yksi lampaista oli haluttomampi irtoamaan ja vaikka Magda siirsi sitä todella kauniisti, se lyyhistyi niille sijoilleen. Leena kasasi tahollaan kymmentä lammasta, kun yksi niistä luhistui. Rhystä on loistava kuvasarja, missä lammas vajoaa samaa tahtia kuin koiran ryhti nousee ja hämmästys leviää sen naamalle. Nämä lampaat eivät "kuolleet" samalla tavalla kuin osa kisalampaista. Ne ennemmin vajosivat maahan, tarkkailivat tilannetta ja nousivat ylös. Kuulimme myöhemmin Marlenen työnantajalta, vanhalta lammasmieheltä, että lampaat stressaantuvat herkemmin huonolla säällä. Olisko sateella ja tuulella ollut vaikutusta asiaan? Näitä lukuunottamatta lampaat toimivat oikeinkin hyvin ja toivat hyvän kokemuslisän.

Illalla kävimme syömässä Marlenen kanssa ja juttelimme yömyöhään takan lämmössä.

Pässipoikia
Treenilaidun
Marlene

Escrick Park ja Allendale 12.5

Ensimmäiset kisamme Englannissa olivat puistokisat. Olimme kuulleet, että meillä ei olisi kiire ilmoittautua, joten saavuimme kisapaikalle vain vähän ennen kisan alkua. Walesin kisojen jälkeen hämmästys oli suuri, kun paikalla ei ollut vielä ketään. Ihmisiä saapui hiljakseltaan ja aamusta halukkaat pääsivät lähes suoriltaan radalle. Kisalampaina olivat pienet kippurasarviset hebredianit, jotka reagoivat herkästi, mutta eivät yhtä herkkiä kuin Pennantin lampaat. Rata ei ollut erityisen pitkä, haku ehkä 200 m ja ajo vasenkätinen. Crossi oli erittäin vaikea hahmottaa aaltoilevan maaston vuoksi. Koska lampaat olivat herkkiä, ne ajautuivat helposi väärälle "aallolle" ja tämän huomasi yleensä vasta, kun se oli jo myöhäistä. Myös kakkosportin kääntö oli hankala, sillä veto oikealle oli kova. Tässä kisassa oli häkki ennen jakoa.

Rhy teki hyvän kaaren, noston sekä tuonnin ohjaajalle. Myös linja ykkösportille oli hyvä, mutta crossi ei ollut linjoilla. Häkillä Rhy oli alligaattorina ja aika loppui kesken. Magdalla oli hyvä kaari ja nosto. Sen jälkeen missasin kaikki kolme porttia, eikä linjoista ollut hajuakaan. Vastapainoksi sain tehtyä "once in the lifetime" häkin ja jaon. Leena jatkoi loistavaa ajoaan. Palkkioksi siitä kertyi 92 p ja sijoitus 5/> 50. Kisa voitettiin 94 pisteellä. Olimme kysyneet John Atkinsonilta (alueen shepard ja järjestäjä) mahdollisuutta ajaa rata kisan jälkeen. Teimme Anjan kanssa molemmat haun vasemmalta, jossa koira menetti näköyhteyden lampaisiin ja ajautui puskien ja penkkien taakse. Molemmilla koirilla oli kuitenkin hyvät kaaret ja tolppahenkilön mukaan hyvät nostot. Anja teki kaiken ja minä taistelin edelleen linjojen kanssa. Viimeiseksi kasasimme yhteen varikkolampaat sekä toiselle laitumelle lasketut eläimet.

Kisan jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Allendalea Marlenen luokse. Pitkä ajomatka hämärtyvässä illassa nummien läpi päästi mielikuvituksen valloilleen. Lopulta saavuimme kuitenkin turvallisesti perille. Kun Marlene kutsui meidät, hän asui viiden makuuhuoneen talossa. Olosuhteiden muututtua, hän asui nyt pienessä cottagessa, jossa oli pikkuruinen keittiö, olohuone, wc sekä kaksi makuuhuonetta, joista vain toinen oli käytössä. Nukuimme kaikki samassa huoneessa ja skotlantilainen Simon olohuoneessa, joka oli cottagen ainoa huone, mitä lämmitettiin.


Magda häkillä
Makkarin ikkuna
Moors eli rhos
Kisalampaita 

lauantai 18. toukokuuta 2013

Gwyn & Gwyn 10.5

Perjantai oli viimeinen kokonainen päivämme Pendre Uchafissa. Aamulla treenasimme lyhyesti "omilla lampailla" ja iltapäiväksi ajoimme Gwyn Lightfootin luokse, jonka olimme tavanneet aiemmin sekä Nanttlen että Obleyn kisoissa. Asiaan kuuluvan koiraesittelyn jälkeen pääsimme hilleille kokeilemaan hakua/keräilyä vaikeammassa maastossa. Lampaita oli kymmeniä, ne liikkuivat kaukaa koiran alta, ellei koira saanut niistä otetta. Rinnelaidun koostui useammasta lohkosta ja maaston ja aluskasvillisuuden vuoksi koirien oli paikoitellen mahdoton nähdä lampaita tai ohjaajan nähdä koiraa. Koirilta vaadittiin omaa ajattelua ja päänkäyttöä.

Gwyn oli sopinut paikallisen persoonan Gwyn Jones, game keeperin kanssa, että menisimme hänen pellolleen kokeilemaan kisan omaisempaa treeniä. Gwyn J osoittautui kertakaikkiaan hurmaavaksi ja huumorintajuiseksi mieheksi. Meillä oli todella mukavaa siellä.

Treenien jälkeen ajoimme suoraan syömään kantapaikkaamme Glan Llyniin, missä tapasimme isäntäväkemme Merylin ja Arwelin. Myös Gwyn Lightfoot saapui viettämään iltaa kanssamme.

Pendre Uchaf

Gwyn Lightfootin pihapiiriä

Koirat seuraavat Gwynin Maddien työskentelyä

Gwyn Jonesin pellolta

Glan Llyn

Bala Dog Sale ja John Bell 11.5

Lauantai aamuna pakkasimme tavaramme haikein mielin ja valmistauduimme jatkamaan reissuamme kohti Englantia. Matkalla pistäydyimme aluksi Bala Dog Saleen, paimenkoirien huutokauppaan. Myytävänä oli viitisenkymmentä koiraa, joista katsoimme reilut 30 enimmäkseen tuulessa ja sateessa. Pellolle laskettiin muutama villi lammas ja ohjaajalla oli 6 min aikaa esitellä koiransa paimennusominaisuuksia. Tämän jälkeen alkoi varsinainen huutokauppa. Koirien ominaisuuksia tai osaamisen tasoa oli vaikea arvioida lampaiden sinkoillessa edestakaisin pellolla. Monesta nuoresta koirasta myös näkyi, että ne ovat ensimmäistä kertaa pois kotoa. Kauppa ei ainakaan huutokaupan osalta käynyt erityisen vilkkaana ja meitä jaksoi hämmästyttää usean koiran kohdalla halpa myyntihinta. Tosin kuulimme jälkikäteen, että parhaat koirat olivat tulleet vasta lähtömme jälkeen. Isommat pennut myyntiin huutokaupan lopussa, niille lampaat laitettiin pyöröhäkkiin ja pennut päästettiina irti. pikkupentujen, niin paperillsten kuin paperittomienkin kauppa kävi autojen takakonteista.

Lounaan jälkeen käänsimme auton keulan kohti Escrickiä. Mutkien kautta löysimme majoituksen aivan tulevan kisapaikan vierestä yksityiskodin yhteydestä olevasta B & B:sta. Olimme valmistautuneet jättämään kaikki koirat autoon, mutta emäntä oli huolissaan siitä, että koirille tulee kylmä, joten Rhy ja Magda pääsivät sisämajoitukseen.

Ennen majapaikkaan menoa poikkesimme John Bellin luokse, joka on on tunnettu myyntikoiriensa uskomattoman korkeista hinnoista. John on järjestynyt itselleen todella ensiluokkaiset edellytykset koirien peruskoulutukseen myyntiä varten. Hän työstää kerralla noin kymmentä koiraa ja koirien asumuksista sekä kunnosta näki, että niihin panostetaan. Koirat startataan kennelrakennusten väliin tehdyllä hiekkakentällä. Pienemmällä pellolla oli pyöröhäkki sekä kuja ja isommalla pellolla pystyi tekemään 150 m hakuja ja pitkiä ajoja. Tilakierroksen jälkeen hän näytti meille vuoden ikäistä narttua, sekä 14 kk:n ikäistä Bobia, jonka myyntihinta nousi myöhemmin Skiptonissa 8800 guineaa ( yli 8000 £). Esittelyn jälkeisellä "cup of tea:llä" pääsimme näkemään lähempää brittiläisen yläluokan elämää.

Bala Dog Sale

Myyntipentu Balassa

John Bellin kenneltiloja takana ja treenikenttä

John Bell ja Bob