Treeniä ja Bobbyn kurssi Ruotsissa 17.-18.4

Paimennuskauden aloitus länsinaapurissa on muodotus jo lähes traditioksi. Viime keväänä olimme Jessican Dewin, Sinin, Magdan ja Rhosin kanssa Lena Karlssonin luona Smålandissa. Tällä kertaa Anja oli ilmoittanut meidät Bobby Dalzielin kurssille viikonlopuksi ja sopinut perjantain treenipäiväksi.

Turunlinnan puisto on tullut vuosien varrella koirille tutuksi

Rhy ja Rhos

PERJANTAI aamuna ajelimme sateessa kohti Uppsalaa. Eva Karlsson oli sopinut Lena Brunin kanssa yhteistreeneistä Grandis Lamm-tilalla, jossa Lena toimi lampurina. Tarkoitus oli treenata "look backeja" isolla pellolla. Kun saavuimme perille oli pahin sade onneksi jo ohi, mutta tuuli oli kova. Pelto ei ollut mikään erityisen suuri, pidempi haku max 250. Olimme odottaneet jotain kivojakevyitä  ruotsalaisia lampaita, mutta meitä odottikin dorset-texel risteytykset, joilla oli kohtuullisen kova veto takaisin laumaan. Lyhyesti tiivistettynä treeni ei vastannut odotuksia. Meidän koirilla (Magda, Rhy, Coel) ei ollut ongelmia liikuttaa (purematta) lampaita, osalla ruotsalaisista kyllä.
Treenistä: lähetin Magdan ensi oikealla. Se jätti kaaren vajaaksi ja kovasta vastatuulesta johtuen en saanut pillillä korjattua kaarta, puhumattakaan, että koira olisi lähtenyt nostamaan. "Magda, Magdalla" sain koiran viimein liikkeelle. Alun se tuli ärsyttävän kovaa flänkäten, ennen kuin sain sen kuulolle. Vaikka toinen lauma tuotiin piilosta, tiesi Magda mitä oli tulossa. Kun yritin korjata sen linjaa oikealle, lähti Magda ennakoimaan kääntöä ja heitti irti lampaista ja etsi toista laumaa. Koska kohta oli täysin väärä, se leikkasi linjan. Pitkän taistelun jälkeen pakotin sen aina takaisin ko porukkaan ja vasta neljännellä kerralla sain sen lähtemään oikein. Siitäkin kerrasta jäi fiilis, että koira ehti kääntymään ennen käskyä... Treeni ei ollut hyvä Magdalle, mutta ei se muiltakaan ongelmitta sujunut. Koska lampailla oli kova veto takaisin, lähti ensimmäinen porukka käytännössä koiran perään heti kun koira päästi irti. Tämä taas tarkoitti sitä, että apukoira oli pakko lähettää ottamaan haltuun ensimmäinen porukka asap. Tämä taas häiritsi usein treenaavan koiran toista nostoa. Meille riitti yksi haku per koira.

Magda pitämässä kakkosporukkaa piilossa

Grandis Lamm

Näiden treenien jälkeen suuntasimme Evan luokse Seglingen tilalle. Tällä kertaa treenasimme leppoisissa tunnelmissa kevyillä ja liikkuvilla lampailla. Rhosin ensimmäinen passi oli hetkittäin aika haipakkaa. Se onnistui ärsyttämään/säikyttämään lampaat heti ensikosketuksessa, minkä jälkeen lampaat päättivät olla luottamatta siihen.Toisella passilla otin itseäni niskasta kiinni ja ajoin Rhosia koko ajan ajan "sormi silmässä". Tämä sujui jo huomattavasti paremmin ja lampaat pysyivät rauhallisina. Kertaalleen se kävi kääntämässä häkissä olleiden uuhien luokse juoksevan uuhen oikeinkin hyvin. Passi ei ollut erityisen pitkä, sillä jatkuva keskittyminen oli minulle todella haastavaa.
Magdan kanssa tein muutaman lyhyehkön haun ja ajoimme ylipäätään kaikilla muilla koirilla kuin Rhosilla "rataa". Vetokohdassa meni minulta molemmilla kerroilla ajoitus väärin ja menetimme lampaat häkille. Loppukevennykseksi Eva sanoi meille minkä väriset lampaat jätetään porukkaan sortteerauksen jälkeen. Magda teki sen tuurilla heti alkuun jakona, mutta jatkoin valuttamista niin, että sille jäi vain yksi uuhi pidettäväksi. Tämän leppoisan vierailun jälkeen suuntasimme Tukholman eteläpuolella Sorundaan.

Eva, Anja ja dorper karitsa

LAUANTAINA suuntasimme Inge ja Kåre Tallbäckin tiluksille. Anja on ollut aiemmin sekä Bobbyn kurssilla että hänen luonaan Skotlannissa treenamassa Braella. Minulle Bobby oli uusi tuttavuus. Alkuun näytin mitä Rhosin kanssa on tehty. Olin jotenkin puolivillainen ja omalla sijoittumisella sain vain vähän painetta koiraan. Bobby halusi, että lähetän Rhosin hakemaan lampaat ja annan sen tuoda ne minulle puuttumatta lainkaan sen tekemiseen. Rhos lähti asiallisesti, mutta silmä veti sen sisään lopussa. Se tuli vauhdilla lampaiden taakse ja toi ne minulle kohtuullisen kovaa. Tämän jälkeen alkoi Rhosin työstö. Bobby halusi, että se nostetaan jaloilleen (samaa mieltä!), sillä sekä mennessään maahan että noustessa ylös se liikkuu kuin lentokone kiitoradan päässä ja painostaa/säikyttää lampaita. Tämän lisäksi Rhos saa ottaa kontaktia lampaisiin ainoastaan ollessaan oikealla asenteella.
Rhos laitettiin pitkään liinaan ja pyysin sitä ajamaan lampaita. Bobby piti liinaa ja seurasi Anjan kanssa kauempana. Bobbyn ohjeiden mukaan sanoin Rhosille "stand". Koska koira ei osannut käskyä ennestään, se meni maahan stopin kuullessaan . Bobby veti sitä liinasta taakse päin saadakseen sen nousemaan. Jos tämä ei auttanut. Kävelin minä koiran luokse, nostin sen jaloilleen ja sanoin painokkaasti "stand". Koira meni alkuun hyvin epävarmaksi, mutta koska halu paimentaa on niin suuri, päästiin harjoitusta vaikeuttamaan jo ensimmäisellä passilla. Siirryin peruskuljetusasetelmaan Bobbyn ja Anjan jäädessä pitkälle taakse (koira ei osaa yhdistää liinaa eli epämiellyttävää tunnetta & apuhenkilöä). Tämä astelma on jo huomattavasti vaikeampi, sillä koiran intensiteetti kasvaa, kun ohjaaja on lampaiden toisella puolellla. Koska Bobby puhuu niin paljon oli treeni erittäin haastava. "Stand" käskyn jälkeen koiran oli välillä seistävä useita minuutteja paikoillaan ja jos se liikkui tai vaihtoi asentoa, kävelin sitä kohti. Joskus tämä riitti korjaamaan koiran asennon ja silloin otin heti paineen pois eli palasin takaisin. Välillä piti mennä sen luokse, palauttaa se oikeaan kohtaan ja nypätä pannasta ja antaa uusi painokas "stand". Passin loppuun kävelin nurkkaan ja Rhos sai pitää minulle lampaita pakoalueen rajalla. Bobby halusi kuitenkin vääntää käskyä koiralle rautalangasta ja minun piti työntää lampaat pois nurkasta aitaa pitkin. Oli selvää, että Rhos lähti pysäyttämään niitä, joten "stand" sai taas lisävahvistusta.

Käyttöohjeita. Etualalla Jak

Rhos

Bobby kokeilee Coelia ahtaassa

Coel on täysin peloton ja hakee lampaisiin katsekontaktia

Ennen toista passia Rhos ei halunnut edes katsoa pellolle

JATKUU....

Wales ja Englanti 2013 vihdoinkin loppuyhteenveto

Penypont ja Bonnie & Clyde 22.5.2013

 

Viimeinen kokonainen päivä ja viimeiset kisat. Koska illalla olisi pakko aloittaa pakkaaminen, pystyimme osallistumaan vain aamupäivän kisaan. Ainakin Magdan kanssa starttasin sen verran myöhään, että standardi oli jo otettu käyttöön. Standardi tarkoittaa sitä, että niin kauan kun koiralla on mahdollisuus sijoittua kuuden parhaan joukkoon, se saa jatkaa kisaamista. Heti kun pisteet eivät siihen riitä,  suoritus keskeytetään. Huonolla tuurilla kisa voi päättyä hyvinkin alussa. Haku oli lyhyehkö ja lampailla jonkin verran vetoja. En ehtinyt korjaamaan fetchin linjaa ja lampaat tulivat hakuporteista ohi. Tämä tarkoittaa, että olin menettänyt reilusti pisteitä jo pelkästä tuonnista (portit + offline). Ajo sujui kuitenkin kohtuullisesti ja olin ihmeekseni suoriutunut jakorinkiin asti. Tässä kohtaa tein pahan aloittelijan virheen. Rata oli ajettu vasenkätisenä ja lampailla oli veto tolpan taakse. Lähetin kuitenkin koiran pysäyttämään lampaat oikean kautta, minkä johdosta lauma ajautui ulos jakoringistä. Taas tuli oppirahat maksettua, sillä siihen ajovirheeseen loppui meidän suoritus.

Näissä kisoissa tapasin myös ensimmäistä kertaa mukanani Suomeen tulevat John Bowenin kasvatit Bonnien ja Clyden. Pennut olivat reippaita, ihmisiin leimautuneita ja siistejä, mikä ei aina ole itsestään selvyys. Näin pentujen molemmat vanhemmat, isän ja sen 1.5 vuotiaan narttujälkeläisen myös radalla. Tein silloin päätöksen, että haluan nähdä pennut jatkossa myös lampailla.

Kisapaikalla kohtasimme yllättäen myös ruotsalaisen Anna Simonsonin. Hän oli tullut muutama päivä aikaisemmin Walesiin Magdan kasvattajan Gunnel Boströmin kanssa. Gunnel oli kisaamisen sijasta jäänyt Angie Driscolin luokse treenaamaan, joten valitettavasti emmen ehtineet tavata tiukan aikataulun vuoksi.

Viimeinen yö Walesissa Jim Cropperin seurassa

Kotimatka 23-26.5

 

Seuraavana aamuna pakkasimme mieli tyhjänä kimpsumme ja kampsumme. Kävimme hakemassa pennut Kevinin luota ja suuntasimme kohti Harwichia. Onneksemme kaikki neljä pentua olivat hyviä matkustajia, joten pystyimme huoletta ajamaan pitkiäkin matkoja. Pennut matkustivat ylhäällä 2+2 ja aikuiset alhaalla 2+2. Ennen satamaan ajoa pysähdyimme samalle puistoalueelle, missä olimme pysähtyneet tullessamme. Koirat saivat viimeisen lenkkinsä ennen pitkää laivamatkaa.

Koska laivamatkan kesto oli 18h teimme järjestelyjä koirille. Pennut reissasivat edelleen ylhäällä, mutta Magdalle raivattiin tilaa etupenkille ja Rhylle takapenkille. Pääsimme matkan aikana käymään kolmesti autokannella. Lyhyessä ajassa oli ruokittava ja pissatettava koirat sekä siivottava pennut. Onneksi meillä oli kaikkeen sopetuvat koirat ja homma toimi yllättävänkin hyvin.

Tanskaan päästyämme pysähdyimme ensimmäiselle viheralueelle minkä löysimme ja palauttelimme rauhassa koiria ja itseämme. Seuraava pitempi pysähdys oli Malmössä, missä saimme stopata agilityseuran kentillä. Pennut pääsivät riehumaan ja Rhy ja Magda jopa pyörähtivät esteillä.

Ruotsin läpi ajoimme yötä vasten. Oman ajovuoroni vaihdoin pois kolmen jälkeen. Väsymys oli sitä luokkaa, että hereillä oli vaikea pysyä. Kuuden aikaan stoppasimme jonnekin lähiön viheriöille, ruokimme ja pissatimme koirat ja valmistauduimme viimeiseen rutistukseen.

Jouduimme ottamaan Viking Gracella kaikki koirat sisään, sillä autokannen läpötilasta ei ollut varmuutta. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun olet lopen väsynyt ja hyttiin on ahdettu kokolattiamatolle 4 pentua, joista kaksi vähän vanhempaa ja neljä aikuista koiraa, joista yksi kasvanut tarhaoloissa, oli hermorakenne lujilla. Onneksi tilanne helpotti Maarianhaminan kohdalla, sillä pistäytyminen autokannella osoitti, että kansi oli riittävän viileä siihen, että osan koirista pystyi jättämään loppumatkaksi autoon. Luulen, että myös Magda, Rhy ja Spot arvostivat viimeisten tuntien rauhaa.

Kotimatkalla stoppasimme vielä kerran, kun pudotimme Ebban ja Erinin Milalle. Kun kannoin kotiin kaikkia tavaroitani ja koiria, tuntui aivan uskomattomalta, että reissu tuli oikeasti tehtyä. Takana oli suuri määrä hienoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia, mutta myös raskasta matkustamista ja vaikeampia hetkiä. Näitä viikkoja ja kokemuksia en vaihtaisi mihinkään ja toivon todella, että reissu ei jää ainoaksi!

Kotona Mäykyn kanssa

 

Angien luona 19.5 ja Kevinillä 20.5.2013

19.5
Olimme ajaneet edellisenä iltana Breconiin Carno Bachiin, missä yöpyisimme jäljellä olevat päivät. Tällä kertaa matkasimme Angie Driscolin (kennel Kinloch) luokse. Päivä oli jälleen aurinkoinen, joten treenaaminen jyrkillä hilleillä vaati koirilta rautaista kuntoa. Harjoittelimme ainakin hakuja lähettämällä koirat todella jyrkkää rinnettä ylös niin, että koirat piti saada lyömään ulos aitaan, että ne sai ohjattua lampaiden luokse. Pitkä etäisyys ja jyrkkä rinne sekä se, että koira oli pitkä aikoja näkymättömissa vaikuttivat siihen, että aikaa tuntui kuluvan ikuisuus ennen kuin koira oli tasapainossa. Oma haasteensa minulle oli saada Magda pois lampailta sen jälkeen, kun se oli saanut nostaa lampaita joitakin kymmeniä metrejä. Sain käskyn opettaa koiralleni "that'll do'n", joka oikeasti toimisi satojenkin metrien päässä. 

Rinteessä ei voinut monia toistoja ottaa, joten pienen tauon jälkeen treenasimme peruasioita vähemmän jyrkässä maastossa. 

Angien treenipeltoja

20.5

Tämä päivä oli pyhitetty perusasioiden kertaamiseen, joita jokainen teki tasollaan. Magdan kanssa harjoiteltiin mm. hakuja niin, että lampaat oli aidassa kiinni ja aidan ja lampaiden väliin jatkettiin samalla tempolla, eikä turhia tunnusteltu. Treeniväsymystä taisi olla sekä minulla että koiralla. Jäytävä päänsärky vaivasi koko illan, kun katsoimme Kevinin ja Sophien luona vanhoja kisavideoita.

Kevinin Moss, MayMayn emän pentueveli

Shroppsire Asterton Trial 18.5.2013

Asterton-trial ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaamme. Austin Bennet ehdotti sitä ja se saatiin sopimaan reitillemme matkalla kohti Breconia. Kisapaikka oli kaunis, rata kylläkin flätti, mutta hillien ympäröimä. 

Magda starttasi meistä ensimmäisenä. Lampaat olivat varsinkin ensimmäisessä sessiossa todella herkkiä ja pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan, miltä tuntuu, kun koira vaikuttaa lampaisiin kymmenien metrien päästä. Herkkyydestään huolimatta lampaat nojasivat välillä koiraan, joten niitä piti osata myös puskea. Häkki osoittautui useimmille haastavaksi. Kuten Kevin sanoin radan jälkeen, Magdan ajo oli yksi parhaista, mitä olin sillä tehnyt. Valitettavasti onnistuin kuitenkin ajamaan kaikki portit ohi ja crossia lukuunottamatta linjat vain sinnepäin. Häkki kaatui omaan arviointivirheeseen - niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Räpellys riitti kuitenkin novice-luokan viidenteen sijaan ja Magdakin sai ruusukkeen kotiintuomiseksi :9

Anja oli muistaakseni Rhyllä kolmas ja Leena Spotilla open-luokassa jotenkin ihan korkeilla sijoilla. 

Varikko vasemmalla takanurkassa. Walesilaiseen tyyliin lampaita vain tuupataan vähän matkaa pois varikolta

Magda crossilla

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Lampaat kääntyivät tästä tilanteesta 180 astetta

Austin Bennetin ottama kuva, joka on julkaistu myös ISDS-lehdessä

Welsh Sheep 2013 ja I.B Jones 21.5.2013

Welsh Sheep

Olin kärsinyt jäätävästä päänsärystä koko yön eivätkä kipulääkkeet auttaneet. Ellei kyseessä olisi ollut toiseksiviimeiset kisat saarilla, olisin jäänyt kotiin potemaan. Alkuun lähteminen oli iso virhe. Mutkaiset tiet, järkyttävä päänsärky ja vahvat lääkkeet saivat aikaan sen, että seisoin mustassa alusasussa tienposkessa oksentamassa.

Kisat käytiin Welsh Sheep tapahtuman yhteydessä. Kisapaikan vieressä oli laaja messualue, missä esiteltiin eri lammasrotuja, maatalouskoneita ja kaikkea lampaisiin ja ylipäätään markkinahumuun liittyvää tavaraa.

Meillä oli kaikilla kaksi starttia. Lampaat olivat todella haastavia ja vaativat koiralta paljon. Hylkäyksiä tuli, etenkin ensimmäisessä sessiossa, paljon. Magda teki ekassa startissa hyvän haun ja sai lampaat tuotua jotenkin tolpalle. Tolpankierto ei enää onnistunut. Lampaat pelkäsivät tolpan takana olevaa yleisöä ja vaikka Magda teki parhaansa, eivät sen rahkeet riittäneet ja keskeytin suorituksen. 

Toisessa sessiossa haku ja nosto näyttivät lupaavilta. Lampaat lähtivät nousemaan suoraan. Notkon vuoksi koko setti oli jonkin aikaa näkymättömissä ja olin helpottunut, kun näin Magdan tulevan lampaiden kanssa, sillä moni koira oli vaikeuksissa jo tässä vaiheessa. Minulla kesti hetki tajuta, että Magda toikin vain kolmea eläintä neljän sijaan.Laumaan oli sattunut yksi outolintu-lonely rider. Sain Magdan käännettyä ja se onnistuikin kasaamaan porukan ja taiteilemaan sen tolpalle. Koska tämä yksi lammas ei vastannut koiraan normaalisti, ei minun auttanut muu kuin nostaa käteni luovuttamisen merkiksi. Hyvän alun jälkeen se todella harmitti, mutta Kevinin mukaan mitään ei ollut hirveästi tehtävissä.

Leenalla oli muistaakseni ainakin toisella radalla jotain hämminkiä, mutta Tiny Brown Anja ja Rhy olivat molemmat kaivaneet lasermiekkansa esiin ja taistelivat hurjasti. Ensimmäinen rata oli jo hyvä, toisella he räjäyttivät potin tullen toiseksi OHI MONIEN KOVIEN NIMIEN!

Messuilta

Valmistautumassa radalle

Team Lasermiekka

I.B Jones

Kisojen jälkeen suuntasimme I.B Jonesin luokse hakemaan kahta pentua, jotka olivat menossa Milalle. Tapasimme jälleen sympaattisen vanhemman miehen, joka ylpeänä esitteli meille koiriaan. Erityisen ylpeä hän oli Timistä, joka oli edellisen vuoden All-Wales nursery champion. Kahvikupposen jälkeen pakkasimme pennut autoon ja lähdimme ajamaan kohti Breconia.

Erin ja Ebba

Skiptonin Dog Sale 17.5.2013

Perjantaina oli ohjelmassa Skipton Dog Sale. Skiptonissa järjestetään vuosittain muutamia isoja koiramyyntejä ja korkeimmat huudetut hinnat on maksettu sieltä. Tällä kertaa huutokaupan oli satakunta koiraa. Jos Balassa haasteena olivat villit lampaat, niin täällä mentiin lähes toiseen ääripäähän. Huutokauppa areenalle laskettiin neljä enemmän tai vähemmän haastavaa texeliä ja pitkästä aikaa tuli nähtyä muutamia pomppivia ja päin aitoja juoksevia lampaita. Osasta koiria näki, että lammastyyppi oli niille vieras.

Koirien taso vaihteli paljon, niin myös hinnat. Skiptonin maine on kärsinyt huhuista, joiden mukaan tarjotut hinnat eivät aina vastaa maksettuja. Oli niin tai näin, toisten koirien alhaiset hinnat jaksoivat hämmästyttää, kuten myös omaan silmään "ei niin kivoista" koirista maksetut guineat. Itse huutokaupasta jäi ilmeisesti useampiakin koiria myymättä, mutta sitähän emme tiedä, monestako syntyi kaupat jälkikäteen. Pennuista ja nuorista koirista huutokaupattiin puolet tauon aikana ja loput aikuisten huutokaupan päätyttyä. Lupaavista yksilöistä maksettiin rahaa, osasta ei tarjottu guineaakaan. Huutokaupan kallein koira oli aiemmin John Bellin luona näkemämme Bob, lähes 10 000 £. Bob näytti Johnin luona todella hienolta, mutta huutokaupassa se ei ehkä kuitenkaan erottunut ihan niin paljoa muista. Ostaja halusi pysyä tuntemattomana.

Päivä oli mielenkiintoinen ja oli todella mukava tavata useita reissun aikana aiemmin tapaamiamme ihmisiä. Myynnin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Englannin ja Walesin rajaa ja B&B:a. Meille piti olla kaksi huonetta varattuna, mutta perille päästyämme selvisi, että yhteen huoneeseen oli pedattu lisävuode ilmeisesti uimapatjalle. Koska Leena on meistä nuorin ja omaa parhaat unenlahjat, ei paikkaa tarvinut arpoa. Kyllä vatsalihakset olivat taas nauramisesta kipeänä!

Myyntiareena

Päivän ainoa puhdas ja siisti koira odottamassa pappansa kanssa myyntiä. Nartusta ei ollut paimeneksi ja hinta naurettava, mutta näin sen myöhemmin vaihtavat omistajaa ja sillä oli uusi vaaleanpunainen talutin :)

Leena koeajaa petiään

Myyntikoiria kärryssä

Haslingden Clough Open 16.5

Haikein mielin hyvästelimme Marlenen ja aloitimme lähes 200 km:n matkan kisapaikalle. Jouduimme hetken hakemaan paikkaa ja nähtyäni kisaradan, iski rimakauhu. Kyseessä oli todellinen Hill Trial. Haku oli reilu kolmesataa metriä osittain jyrkkää rinnettä, varikko oli oikeassa takanurkassa ja kun lampaat tuupattiin ulos jäi syvyyttä lampaiden taakse 10-15 m. Koirilla ei ollut mitään mahdollisutta nähdä lampaita, hyvä että ne erotti muurista itse.  Rata kulki neljässä lohkossa, joiden väleissä oli kivimuureja ja syvempi oja. Kisassa oli pitkä dog-leg fetch. Ensimmäinen hakuportti oli poikittain rinteessä ja linja sille kuin toinen crossi, linja portille kulki kiviaidan läpi. Toinen hakuportti oli linjassa tolppaan. Rata oli oikeakätinen ja crossi pitkä. Suoritus päättyi häkitykseen.

Rata arvelutti meitä, mutta paikalla olevat ihmiset kannustivat osallistumaan ja sanoivat, että voisimme mennä auttamaan koiraa, mikäli se ei löytäisi lampaita. Olimme edellisenä päivänä tehneet Derekillä hakuja, missä koira ei tiennyt missä lampaat olivat, joten nyt sitä pääsi oikeasti kokeilemaan.

Anja aloitti Rhyllä. Riittävällä paineella Rhy lähti autojen sivusta 90 asteen kulmassa kohti metsää ja aidalle. Ensimmäisessä  kulmassa kova stoppi ja uusi oikea. Rhy jatkoi vauhdilla pitkin aitaa ohittaen yhden poikittaisen kivimuurin ja löysi lampaat varmasti. Nosto oli todella hyvä. Ensimmäiset metrin Rhy yritti tasapainottaa Anjalle, ennen kuin otti vasemman vihellyksen. Fetch rinteessä oli hyvä, vaikka lampaat ajautuivat linjalta ennen kielimuuri ja ainoa porttia. Toinen hakuportti oli ok. Ajo oli siistiä, mutta aika loppui häkillä. Tuomari kehui kovasti suoritusta ja koiraa jälkikäteen.

Leena antoi Spotille varmuuden vuoksi yhden out bendin ensimmäiseen kulmaan. Spot otti sen varmasti ja jatkoi erehtymättä aitaa pitkin lampaille. Nostossa oli pientä hapuilua, mutta sen jälkeen Kittilän Kone rullasi varmaan tyyliinsä ajaen siistit linjat ja kaikki portit. Häkillä lampaat pyörähtivät kerran ympäri, mutta sittensä häkitys onnistui. Loppusijoitus oli 4., samoilla pisteillä Jim Cropperin kanssa, joka sijoittui oli pisteiden turvin kolmanneksi. Voiton vei Chloe Cropper ja toinen oli Tom Lawrenson.

Magdalla oli jo edellisenä päivänä haasteita pitkien hakujen kanssa, joten sovin jo etukäteen tuomarin kanssa, että lähtisin auttamaan sitä. En saanut Magdaa lähtemään kunnolla kaarelle, joten se otti sisään aivan liian aikaisin. Sillä ei ole out bendiä eikä varsinaisesti opetettu uudelleen ulos ottamista, joten yritin saada sen bort-käskyllä ulos. Magda pyrki kokoajan ymmärtämään ja jälkikäteen kuulin, että siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa uusi oikea, käskin sen vielä kääntyä ja annoin vasta sitten uuden oikean. Siinä vaiheessa koira hävisi poikittaisen kivimuurin taakse ja odotin sen ilmestymistä hakukaaren suuntaiselle kivimuurille joko kohti lampaita tai takaisin päin kääntynenä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lopulta tuomari nousi autosta kysymään tiesitkö missä koira on. Jouduin vastaamaan, että ei hajuakaan, mihin hän ystävällisesti vastasi, että saisin auttaa Magdaa löytämään lampaat, jos se tulee takaisin... Lähdin kävelemään tolpalta ja vihelsin eri vihellyksiä (Magdalla ei oe that'll do vihellystäkään). Kaikki odottivat koiran ilmestymistä ja kohta joku huomasi yleisöstä, että kisaradan oikeanpuoleisella lohkolla lehmät katsoivat muurille päin. Magda oli ajautunut portin alta seuraavalle lohkolle ja varikkohenkilö kertoi sen ohittaneen varikon muurin toisella puolella. Lopulta joku huomasi sen tulevan rinnettä alas vasemmalta. Koira oli edelleen vireessä ja lähetin sen uudelleen niin, että ensimmäinen kulma jäi taakse. Tällä kertaa se meni suoraan aidalle ja jatkoi poikittaisen muurin ohi ja suoraan lampaille. Nosto oli hieno ja samalla kun pakitin takaisin tolpalle koira otti kuuliaisesti kaikki vihellykset. Linja oli asiallinen, mutta ensimmäinen portti kaatui omaan ohjausvirheseen. Lopetimme suorituksen tolpalle.

Ratojen jälkeen ihmiset olivat todella kannustavia ja mukavia. Olin saanut Magdalle erittäin onnistuneen harjoituksen ja Rhy ja Spot olivat oikeasti hyviä! Lopulta tuloslistan kärjestä löytyivät Chloe Cropper, Tom Lawrence, Jimmy Cropper ja Leena Jussila! :D

Ennen lähtöä kohti seuraavaa majapaikkaamme Boars Hediä ja Skiptonia, kiipesimme ylös varikolle. Rinne oli paikoitellen todella jyrkkä, maasto epätasaista, mutta maisemat hienot. Tämän jälkeen olimme enemmän kuin suihkun tarpeessa ja koska majapaikka oli poikkeuksellisesti luokiteltu hotelliksi, odotukset tasalämpöisestä suihkusta olivat korkeat. Lopulta suihku osoittautui koko reissun pahimmaksi. Vesi vaihteli itsekseen jääkylmästä tulikuumaan ja säätö oli milleistä kiinni. Liekö luonteesta johtuvaa, mutta Leena selvisi meistä jotenkuten. Paikan plussaksi mainittakoon paras lampaanmaksakastike ikinä.

Kisapeltoa, huomaa varikolle siirrettävät lampaat

Kisapeltoa, molemmat hakuportit

Palkintojenjako

Viimeinen ateria Marlenen luona

Lonscale Farm 15.5

Keskiviikko aamuna meidän oli tarkoitus kokeilla toistamiseen kasaamista Gusin luona, mutta sade muutti mielemme ja sen sijaan vietimme rauhallisen aamun. Kävimme katsomassa lusikan sijaan käytettävän liinan paikoilleen laittoa viereisellä farmilla Marlenen työnantajan luona. Vanha isäntä pitää liinaa ehdottomasti parempana vaihtoehtona ja säädettävine remmeineen ja solkineen se olikin oikein näppärä. Huono puoli oli siinä, että liina pitää poistaa synnytyksen alettua eli sen kanssa täytyy olla kuitenkin tarkempana. Samalla Leena testasi isohkon uuhen hallintaa pääsääntöisesti alaleuasta ja Anja kippasi sen uusilla nikseillä istumaan.

Tämän jälkeen suuntasimme matkamme kohti Derekin farmia. Isäntä itse ei ollut paikalla, mutta tapaamisen kohteena olikin tällä kertaa Anni. Alkuun Anni esitteli paikkoja ja näytti tulevaisuuden toivoaan Alienia. Tämän jälkeen Anja otti setin pienemmässä treeniaitauksessa Mmegin kanssa.
Isompi laidun, missä järjestetään myös kisoja, tarjosi lukemattomia treenimahdollisuuksia rinteineen ja puskineen. Kokeilin Magdalla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä pitempää hakua, missä se ei ollut nähnyt lampaita. Testi ei ihan onnistunut ja kiipeillessäni hiki päässä rinteitä ja puskien ympäri etsien ensin koiraa ja lampaita ja myöhemmin koiran kanssa lampaita, mietin koko homman mielekkyyttä. Lopulta koko setti oli kasassa ja siirsimme lampaat takaisin asemiin seuraavalle koiralle. Anja ja Leena saivat molemmat onnistuneita treenejä ja vaikka koirat joutuivat tekemään töitä päästäkseen lampaiden luokse tai jopa löytääkseen ne, se oli erittäin palkitsevaa. Loppuun helpotin vähän Magdan hakuja ja se onnistui tekemään tasolleen hyvät suoritukset.

Kotimatkalla pysähdyimme The Shepard Inn nimisessä pubissa. Ruoka oli kohtuullista, mutta ennen kaikkea tarvitsimme toimivaa netti- ja puhelinyhteyttä löytääksemme yöpaikan ennen Skiptonin Dog Salea. Viimeinen ilta Marlenen luona ei ihan vastannut odotuksia, sillä olimme vaihteeksi liikkeellä myöhäisellä aikataululla ja sen lisäksi Anjalla oli suuria ongelmia vatsansa ja vointinsa kanssa.

The Shepards Inn

Maisema matkalta

Juoksuinen varsin nyrpeä narttu

Anja ja Anni in action

Magda löytynyt  kaarelta vai YMCA siiderin voimalla?

 

Kasaamisharjoitus ja Angus Jardinin luona 14.5

Aamulla ajoimme paikallisen farmerin Gusin pelloille kokeilemaan kasaamista todella herkkien uuhien ja lampaiden kanssa. Koiran tuli käydä koko laidun läpi ja Leena aloittikin Spotin kanssa tehden todella tyylipuhtaan suorituksen. Anja siirtyi Rhyn kanssa pellolle, missä aluskasvillisuus vaikutti näkyvyyteen. Rhy teki valtavan työn kasaamalla lampaat isolta alueelta. Kokemuksen kautta tuli oivallettu, kuinka työn voi hoitaa vähän vähemmällä koiran juoksuttamisella. Magda palasi takaisin Spotin pellolle. Lampaat lähtivät liikkeelle Magdan vielä mennessä laitoja pitkin. Hetken ihmettelyn jälkeen homma saatiin toimimaan ja itse kasaus oli ok.

Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Skotlantia tilalle, missä Angus Jardin toimii shephardina. Matka taittui halki jylhien maisemien ja aivan viimeiset kilometrit pelottavan kapealla, jyrkkäreunaisella ja kuoppaisella tiellä. Alkuun meillä oli toiveena päästä näkemään Anguksen koiria, mutta karitsoinnin ollessa edelleen kesken, ei hänellä ollut aikaa niiden näyttämiseen. Sen sijaan apu oli tervetullutta, joten pääsimme auttamaan häntä erottelussa. Ihan aluksi autoimme kuitenkin pullokaritsoiden ruokinnassa. Ne karitsat jotka eivät jaksaneet imeä letkutettiin, joten sekin taito on tullut testattua. Tämän jälkeen kasasimme valtavalta hillilaitumelta kaikki uuhet ja karitsat ylös tasaisemmalle alueelle, missä erottelu tapahtui. Heti alkuun Angus painotti meille sitä, että lampaiden kanssa ei saa kiirehtiä. Hänet oli pienestä pitäen kasvatettu siihen, että koirat juoksevat, eivät ihmiset. Meidän piti pitää ääntä haravoidessamme maastoa, jotta uuhilla olisi aikaa havaita meidän tulevan ja karitsat ehtisivät emojen matkaan. Kuljimme Magda kanssa vasenta laitaa ja lopulta edellämme meni kolmisenkymmentä uuhta, joiden nuorimmat karitsat olivat vuorokauden ikäisiä. Kärsivällisyydellä saimme oman porukkamme päälauman joukkoon.

Erottelussa vanhemmat karitsat emoineen siirrettiin aitaamattomille hilleille ja pienet karitsat, kaksoset ja synnyttämättöttömät jätettiin laitumelle. Angus käytti apunaan kahta Corriedhu Spotin jälkeläistä, neljävuotiasta Elsiä ja kaksivuotiasta Mooneya. Aluksi pidimme Anjan kanssa laumaa kasassa ja Leena toimi portinvartijana. Kolmen tunnin aikana työnjako muokkautui lopulta niin, että me huolehdimme Magda kanssa laumasta, Angus sortteerasi uskomattomalla kärsivällisyydellä vuoroin jätettäviä ja siirrettäviä lampaita, Anja ja Rhy ottivat haltuun siirrettävät ja kuljettivat niitä portille, missä Leena ja Spot huolehtivat etteivät erotetut päässeet ulkolaitojen kautta ohi tai jo siirretty takaisin laitumelle. Tämä oli erittäin opettavaista. Meille konkeritisoitui miten paljon koiralta vaaditaan. Sen piti olla henkisesti ja fyysisesti vahva, kyetä itsenäiseen ajatteluun, mutta samalla olla täysin kuulolla ja valmis käskyille. Vastuu omasta työpanoksesta auttoi todella ymmärtämään miten ja mihin paine tuli laittaa ja kuinka sitä höllätään. Niin kauan kuin eläimet pysyivät rauhallisina riitti, että koira oli etäällä ja jo pelkästään jaloille nosto saattoi olla riittävä paine. Jos joku yritti murtautua läpi, vaadittiin koiralta taitoa pysättää, mutta joskus sekään riittänyt. Selvisimme tunneista kunnialla ja vain kaksi yksilöä jäi väärälle laitumelle. Angus oli tyytyväinen saamaansa apuun, sillä tähän tehtävään hän olisi tarvinnut neljää tai viittä koiraa ja tässä vaiheessa karitsointia häen koiransa olivat  jo hyvin väsyneitä. Hillitä laskeutuessa hän "otti" mukaansa yhden uuden. Elsie antoi meille hienon näytöksen siitä, kuinka uuhta hallitaan pidemmällä matkalla.

Työn jälkeen kävimme katsomassa Anguksen koiria. Hänellä oli vielä neljä pentua Elsien siskosta ja Bobbyn Jakista. Erityisen vaikutuksen teki 8-vuotias Corriedhu Spot (Bobby Dalzielin Spotista). Koiran tapa käsitellä yksittäistä karitsaa oli todella hieno. Angus näytti viereisellä pienehköllä laitumella, kuinka pienellä vinkillä Spot otti haltuun sille merkatun yksittäisen uuhen tai uuhen karitsoineen. Koira oli todella intensiivinen, mutta jatkuvasti avoin käskyille. Päivän päätteeksi katsoimme vielä Emmerdalen ennen kotimatkan alkua.

Hilleillä Magdan ja Rhy reunat

Corriedhu Spot 

Corriedhu Spot

Erottelua ja Leena asemissa

Matkalla Skotlantiin

Shephard ja tila

Elsien singlaama uuhi

Magda asemissa

Spotin ja Magda kasaamisharjoitus laidun

Corriedhu Spot ja Leena

Kolme tuntia kestävä elämys!

Matkalla Skotlantiin