Wales ja Englanti 2013 vihdoinkin loppuyhteenveto

Penypont ja Bonnie & Clyde 22.5.2013

 

Viimeinen kokonainen päivä ja viimeiset kisat. Koska illalla olisi pakko aloittaa pakkaaminen, pystyimme osallistumaan vain aamupäivän kisaan. Ainakin Magdan kanssa starttasin sen verran myöhään, että standardi oli jo otettu käyttöön. Standardi tarkoittaa sitä, että niin kauan kun koiralla on mahdollisuus sijoittua kuuden parhaan joukkoon, se saa jatkaa kisaamista. Heti kun pisteet eivät siihen riitä,  suoritus keskeytetään. Huonolla tuurilla kisa voi päättyä hyvinkin alussa. Haku oli lyhyehkö ja lampailla jonkin verran vetoja. En ehtinyt korjaamaan fetchin linjaa ja lampaat tulivat hakuporteista ohi. Tämä tarkoittaa, että olin menettänyt reilusti pisteitä jo pelkästä tuonnista (portit + offline). Ajo sujui kuitenkin kohtuullisesti ja olin ihmeekseni suoriutunut jakorinkiin asti. Tässä kohtaa tein pahan aloittelijan virheen. Rata oli ajettu vasenkätisenä ja lampailla oli veto tolpan taakse. Lähetin kuitenkin koiran pysäyttämään lampaat oikean kautta, minkä johdosta lauma ajautui ulos jakoringistä. Taas tuli oppirahat maksettua, sillä siihen ajovirheeseen loppui meidän suoritus.

Näissä kisoissa tapasin myös ensimmäistä kertaa mukanani Suomeen tulevat John Bowenin kasvatit Bonnien ja Clyden. Pennut olivat reippaita, ihmisiin leimautuneita ja siistejä, mikä ei aina ole itsestään selvyys. Näin pentujen molemmat vanhemmat, isän ja sen 1.5 vuotiaan narttujälkeläisen myös radalla. Tein silloin päätöksen, että haluan nähdä pennut jatkossa myös lampailla.

Kisapaikalla kohtasimme yllättäen myös ruotsalaisen Anna Simonsonin. Hän oli tullut muutama päivä aikaisemmin Walesiin Magdan kasvattajan Gunnel Boströmin kanssa. Gunnel oli kisaamisen sijasta jäänyt Angie Driscolin luokse treenaamaan, joten valitettavasti emmen ehtineet tavata tiukan aikataulun vuoksi.

Viimeinen yö Walesissa Jim Cropperin seurassa

Kotimatka 23-26.5

 

Seuraavana aamuna pakkasimme mieli tyhjänä kimpsumme ja kampsumme. Kävimme hakemassa pennut Kevinin luota ja suuntasimme kohti Harwichia. Onneksemme kaikki neljä pentua olivat hyviä matkustajia, joten pystyimme huoletta ajamaan pitkiäkin matkoja. Pennut matkustivat ylhäällä 2+2 ja aikuiset alhaalla 2+2. Ennen satamaan ajoa pysähdyimme samalle puistoalueelle, missä olimme pysähtyneet tullessamme. Koirat saivat viimeisen lenkkinsä ennen pitkää laivamatkaa.

Koska laivamatkan kesto oli 18h teimme järjestelyjä koirille. Pennut reissasivat edelleen ylhäällä, mutta Magdalle raivattiin tilaa etupenkille ja Rhylle takapenkille. Pääsimme matkan aikana käymään kolmesti autokannella. Lyhyessä ajassa oli ruokittava ja pissatettava koirat sekä siivottava pennut. Onneksi meillä oli kaikkeen sopetuvat koirat ja homma toimi yllättävänkin hyvin.

Tanskaan päästyämme pysähdyimme ensimmäiselle viheralueelle minkä löysimme ja palauttelimme rauhassa koiria ja itseämme. Seuraava pitempi pysähdys oli Malmössä, missä saimme stopata agilityseuran kentillä. Pennut pääsivät riehumaan ja Rhy ja Magda jopa pyörähtivät esteillä.

Ruotsin läpi ajoimme yötä vasten. Oman ajovuoroni vaihdoin pois kolmen jälkeen. Väsymys oli sitä luokkaa, että hereillä oli vaikea pysyä. Kuuden aikaan stoppasimme jonnekin lähiön viheriöille, ruokimme ja pissatimme koirat ja valmistauduimme viimeiseen rutistukseen.

Jouduimme ottamaan Viking Gracella kaikki koirat sisään, sillä autokannen läpötilasta ei ollut varmuutta. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun olet lopen väsynyt ja hyttiin on ahdettu kokolattiamatolle 4 pentua, joista kaksi vähän vanhempaa ja neljä aikuista koiraa, joista yksi kasvanut tarhaoloissa, oli hermorakenne lujilla. Onneksi tilanne helpotti Maarianhaminan kohdalla, sillä pistäytyminen autokannella osoitti, että kansi oli riittävän viileä siihen, että osan koirista pystyi jättämään loppumatkaksi autoon. Luulen, että myös Magda, Rhy ja Spot arvostivat viimeisten tuntien rauhaa.

Kotimatkalla stoppasimme vielä kerran, kun pudotimme Ebban ja Erinin Milalle. Kun kannoin kotiin kaikkia tavaroitani ja koiria, tuntui aivan uskomattomalta, että reissu tuli oikeasti tehtyä. Takana oli suuri määrä hienoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia, mutta myös raskasta matkustamista ja vaikeampia hetkiä. Näitä viikkoja ja kokemuksia en vaihtaisi mihinkään ja toivon todella, että reissu ei jää ainoaksi!

Kotona Mäykyn kanssa