Perjantaina meidän piti mennä Joskin kanssa Murtoon ja lauantaille oli sovittu treffit Rönnäsiin. Perjantai aamuna isot koirat tulivat normaalisti keittiöön ja kaikki oli hyvin. Kun lähdin viemään niitä pissalle, tuli Rhos ramppia (Rhosin ocd aikainen viritys, joka on nyt käytössä pennuilla) alas oikeaa etujalkaa pahasti ontuen ja könkkäsi pihan läpi kolmella jalalla. Soitin Arille päivällä ja pyysin katsomaan Rhosin kunnon. Se ei vieläkään halunnut astua jalalle, eikä tassusta tai varpaista löytynyt vikaa.
Soitin Joskille tilanteesta ja Joski lupasi, taas kerran lomallaan, tulla katsomaan koiria. Koska Rhos aristi voimakkaasti olkaansa, ei meidän auttanut muu, kuin lähteä kuvaamaan koiraa. Jos kaiken epäoleellisen pudottaa käynnistä , kuten sen, että jouduin soittamaan Espoon Eläinsairaalaan ja kysymään kumpi olka on leikattu, kuvattiin Rhos läpi ja aloitettiin kipulääkitys. Leikatussa eli kipeässä jalassa oli selkeästi nähtävissä operoitu kohta rosoisella pinnalla ja pieni caudaalinen osteofyytti.
Joskilla ei ole kokemusta operoitujen jalkojen katsomiseen, joten kuvat lähetittiin eteenpäin ja alkuun ahdistus vain kasvoi. Lauantaina Rhos oli vielä kovin kipeä, mutta sunnuntaina palasi pilke sen silmään. Kuin ihmeen kautta sain Rhosin jo maanantaina Jan Räihälle ja olin jo valmistautunut uuteen tähystykseen. Vastaanotolla Hopo ei ollut missään määrin helposti tutkittavissa, lähinnä vain jalaton, kuten silloin kuin hain sen. Kuitenkin tukimusten ja kohentuneen voinnin perusteella Janne epäili, että kyseessä olisi ollut väliaikainen tapaturma, eikä otumisen koskaan selvinnyt. Tällä hetkellä Rimadyl on pudotettu annokseen 1 x vrk ja ulkona käydään vain hihnassa. Kävylymatkaa pidennetään vähitellen ja ainakin vielä näyttää hyvältä.
 |
| Sen lisäksi, että Joski hoiti Rhosia, hän myös kuskasi minut ja Magdan lenkille |
 |
| Vielä lauantaina Rhos oli hyvin kipeä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti