MAGDA, SUMO ja MACEY: 15.3. Viimeinen päivä

Aamu oli sateisen harmaa Tämä oli kuitenkin viimeinen aamu, eikä aikaa ollut hukattavaksi. Päätimme treenata isolla pellolla. Tällä kertaa halusin kokeilla eilisen onnistuneen haun motivoimana Sumolla ylipitkää hakua. Näin ei oikeasti saisi tehdä näin kokemattomalla koiralla, mutta olosuhteet yllyttivät siihen. Koko Sumon treenisessio koostui kolmesta hausta. Tein ensin kaksi hakua oikealle ja viimeisenä tämän haun, mistä on linkki, vasemmalle. Alussa näkyy kuinka avaan koiralle oven vasemmalle kaarelle, mutta liikkestä ja kädestä huolimatta se lähtee oikealle. Siitä voimakas stoppi ja uusi lähetys. Sumo lähtee paineen ja luontaisen laajuuden vuoksi heti kaaren alussa turhan laajaksi, mutta itse hakukaari on todella hyvä, lähes täydellinen. Se pysähtyy hieman lyhyeen (vasemmalle peittämisen haaste), mutta korjaa itse paikkansa pian noston jälkeen. Annan sen tuoda lampaita vapaasti, annan ainoastaan yhden stopin matkalla. Sumo tasapainottaa todella hyvin. Tämän hakukaaren voimalla jaksan useamman pettymyksen, mitä matkalla tulee vastaan 😍
LINKKI: SUMON PITKÄ HAKU

Viimeisen aamun treenitunnelmia. Sumo on jo aika väsynyt.

Koirat saivat taas levätä sillä aikaa kun söimme aamupalan ja seurustelimme Markin kanssa. Mark näytti meille pyöröaitauksessa vielä kahta pentua, jotka asuivat kennelissä aivan talon sisäänkäynnin vieressä. Tämän jälkeen pyöräytin Sumon vielä lyhyesti pyöröaitauksessa ja tein muutamia suuntatreenejä. Ne olivatkin viimeiset treenit ennen kotiin lähtöä. Tämän jälkeen Sumo sai ruokansa ja siiryimme sisään.

Pennut omassa kennelissään

Päähopo Rhy - väsynyt pyörötreenin valvoja

Rapainen koira viimeisellä aterialla

Minä pakkasin tavarani ja söimme pienen välipalan. Harwichin kentälle ei ollut kuin alle tunnin ajo, mutta koska jouduimme ajamaan ruuhka-aikaan, piti matkaan varata lähes tupla aika. Alunalkaen Anjan piti ajaa minut kentälle ja jatkaa siitä suoraan Nigel Watkinsille karitsoimaan. Koska edessä olisi ollut pitkä ajo pimeässä, siirsi Anja oman lähtönsä seuraavaan aamuun. Mark lähti viemään minua kentälle yhdessä Anjan kanssa. Jälleen kerran jäähyväiset tuntuivat raskailta. Reissu oli lyhyt, mutta erittäin intensiivinen ja antoisa. Lyhyessä ajassa tapasin monta uutta ja vanhaa tuttua ja ssanut viettää todella hauskoja hetkiä. Niiden lisäksi olen taas ison määrän kokemuksia rikkaampi. Olen onnellinen siitä, että pystyin toteuttaa tämän reissun!