keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

12.3 Treenit Ed Hawkinin luona ja Shabden farm

Olimme jo aamuvarhaisella Harwichin satamassa. Lyhyen ajon jälkeen pysähdyimme ulkoiluttamaan koiria samaisessa metsikössä, missä olimme pysähtyneet vuonna 2013. Silloin minulla oli mukana vain Magda, nyt poikansa Sumo. Tarkoituksena oli kiertää lenkki, mutta se vaihtui metsäkävelyyn, sillä koko yön oli satanut vettä ja pilvet roikkuivat edelleen alhaalla. Jaloittelun jälkeen seuraava tähtäin oli aamiaispaikan löytyminen, mistä saisi full English breakfastin röstiperunoilla. Kolmas paikka Hadleigin kylässä täytti vihdoin odotukset ja täytyy sanoa, että oli ehkä paras aamiainen ikinä!


Vain grillattu tomaatti puuttui 😋



Vatsat täynnä treffasimme Ed Hawkingnin paikallisen Morrisonsin pihalla. Anja oli sopinut Edin kanssa, että voisimme pysähtyä hänen luonaan treenaamassa ennen kuin jatkaisimme Surreyhin. Olimme tavanneet Edin ensimmäisen kerran 2013, kun hän tuli vatsaanottamaan Ruotsista mukanamme matkustanutta pentua. Ed oli aivan äärettömän mukava ihminen ja Anja ja Leena ovatkin vuosien varrella häntä tavanneet. Karitsointikiireiden vuoksi hän ei ehtinyt treenaamaan kanssamme, joten hän ajoi vain näyttämään laitumen missä lampaat olivat. Pystyimme ottamaan treeniryhmän isommasta porukasta ja viemään toisille laitumille. Se oli hyvä, sillä nyt meillä oli usempia koiria, kun Jessicakin pystyi hyödyntämään mahdollisuutta ennen omaa pitkää ajoaan. Vesikuuroja tuli satunnaisesti, mutta se ei meitä haitannut.

Ed tiesi, että minulla oli nuori koira mukanani ja sanoi, että takana oleva fieldi olisi varmaan riittävä. Olihan se, sillä lääniä oli muutama hehtaari. Sillä hetkellä olin todella iloinen siitä, että olin pystynyt ottamaan Sumoa käsiini jo Sergen luona. Tein sen kanssa aluksi kolme lyhyempää settiä. Koska stoppia ei vielä ollut, hain sille aluksi tuntuman lisäksi etäisyyttä ja tempoa. Sumo jätti myös vasemman vajaaksi, jotten yritin ehkä enemmän itse ymmärtää kuinka saisin sen paremmin peittämään Kathy Freemanin oppien mukaan. En ihan saanut jutusta kiinni niin, että olisin saanut koiran ymmärtämään mitä yritän. Ehkä siihen jäi kuitenkin joku ajatus kytemään. Ennen kuin vaihdoimme toisille lohkoille saivat sekä Freyr että Sumo työstää hetken koko laumaa. Tämä setti käsitti useampaa eri rotua, joten se ei todellakaan pysynyt ilmaiseksi missään kuosissa. Se oli hyvä haaste Sumolle.



Anja ja Freyr jossain takana

Tässä kuvassa ovat ainakin hebridien, welsh sheep, jacob, joku mule ja tuo harmaa, minkä rotua en muista


Anja teki muutamia pitkiä ajoja ja hakuja omilla koirillaan, minkä jälkeen Sumo sai kuljettaa treeniryhmän takaisin omalle pellolleen. Viimeisestä portista tultaessa Rhy pyörähti Sumon sivuun toppaamaan. Se oli vaistonnut jotain, mitä me emme olleet nähneet, sillä tuo ele säästi Sumon nokkapokalta yhden uuhen kanssa.

Under control, Rhy ja Sumo


Pakkasimme läpimärät ja mutaiset koirat autoon ja yritimme levitellä sadevaatteita kuivumaan. Edessä oli muutamien tuntien ajo ja koska matkalla oli pakko pysähtyä syömään, olisimme perillä Mark Banhamin luona vasta pimeällä. Olimme tavanneet Markin jo Hollannissa, joten vaikka tuleva määränpää ja sen olosuhteet olivat täysi mysteeri, oli mies sentään itsessään jo jotenkin tuttu. Shabden farm oli kuulunut ihan ensimmäisiin matkasuunnitelmiin, mutta suunnitelmat olivat siitä  eläneet. Mark kutsui meidät kuitenkin Hollannissa luokseen ja tarjosi monipuolisia treenimahdollisuuksia, joten suunnitelmiin tuli taas muutos.

Markin paikka osoittautui siistiksi farmiksi. Keittiössä meitä vastassa oli Bell ja sen muutaman päivän ikäiset pennut. Koska huushollasimme keittössä pari päivää, tuli meistä hyvät ystävät. Heti alkuun on mainittava niinkin oleellinen seikka kuin, että Markin luona toimivat  ihan oikeasti sekä lämmitys sekä lämminvesivaraaja! Kävelytimme koiria hieman ja vaihdoimme niille kuivat aluset ja puimme fleece-takit päälle. Jumppa Pomppa osoittautui ihan loistavaksi asusteeksi yötä vastaan  märälle ja mutaiselle koiralle. Illan pimeydessä emme vielä tienneet, mitkä fieldit meitä oli odottamassa.


Eläinkuljetus moottoritiellä

Bell ja pennut 3vrk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti