15.3. Viimeinen päivä

Aamu oli sateisen harmaa Tämä oli kuitenkin viimeinen aamu, eikä aikaa ollut hukattavaksi. Päätimme treenata isolla pellolla. Tällä kertaa halusin kokeilla eilisen onnistuneen haun motivoimana Sumolla ylipitkää hakua. Näin ei oikeasti saisi tehdä näin kokemattomalla koiralla, mutta olosuhteet yllyttivät siihen. Koko Sumon treenisessio koostui kolmesta hausta. Tein ensin kaksi hakua oikealle ja viimeisenä tämän haun, mistä on linkki, vasemmalle. Alussa näkyy kuinka avaan koiralle oven vasemmalle kaarelle, mutta liikkestä ja kädestä huolimatta se lähtee oikealle. Siitä voimakas stoppi ja uusi lähetys. Sumo lähtee paineen ja luontaisen laajuuden vuoksi heti kaaren alussa turhan laajaksi, mutta itse hakukaari on todella hyvä, lähes täydellinen. Se pysähtyy hieman lyhyeen (vasemmalle peittämisen haaste), mutta korjaa itse paikkansa pian noston jälkeen. Annan sen tuoda lampaita vapaasti, annan ainoastaan yhden stopin matkalla. Sumo tasapainottaa todella hyvin. Tämän hakukaaren voimalla jaksan useamman pettymyksen, mitä matkalla tulee vastaan 😍
LINKKI: SUMON PITKÄ HAKU

Viimeisen aamun treenitunnelmia. Sumo on jo aika väsynyt.

Koirat saivat taas levätä sillä aikaa kun söimme aamupalan ja seurustelimme Markin kanssa. Mark näytti meille pyöröaitauksessa vielä kahta pentua, jotka asuivat kennelissä aivan talon sisäänkäynnin vieressä. Tämän jälkeen pyöräytin Sumon vielä lyhyesti pyöröaitauksessa ja tein muutamia suuntatreenejä. Ne olivatkin viimeiset treenit ennen kotiin lähtöä. Tämän jälkeen Sumo sai ruokansa ja siiryimme sisään.

Pennut omassa kennelissään

Päähopo Rhy - väsynyt pyörötreenin valvoja

Rapainen koira viimeisellä aterialla

Minä pakkasin tavarani ja söimme pienen välipalan. Harwichin kentälle ei ollut kuin alle tunnin ajo, mutta koska jouduimme ajamaan ruuhka-aikaan, piti matkaan varata lähes tupla aika. Alunalkaen Anjan piti ajaa minut kentälle ja jatkaa siitä suoraan Nigel Watkinsille karitsoimaan. Koska edessä olisi ollut pitkä ajo pimeässä, siirsi Anja oman lähtönsä seuraavaan aamuun. Mark lähti viemään minua kentälle yhdessä Anjan kanssa. Jälleen kerran jäähyväiset tuntuivat raskailta. Reissu oli lyhyt, mutta erittäin intensiivinen ja antoisa. Lyhyessä ajassa tapasin monta uutta ja vanhaa tuttua ja ssanut viettää todella hauskoja hetkiä. Niiden lisäksi olen taas ison määrän kokemuksia rikkaampi. Olen onnellinen siitä, että pystyin toteuttaa tämän reissun!

Mark esittelemässä aarteitaan

Kuka on pole dancer, kuka murhaaja? Yksi reissun mysteereistä 😄

Edelleen mutainen reissukaveri

Joka jaksaa yllättää positiivisesti

Jälleen kerran menossa koiran kanssa samaan koneeseen

14.3 Shabden farm

Keskiviikona sää oli edelleen hyvä. Hörppäsimme pikaiset kahvit ja niiden turvin siirryimme heti aamusta isolle pellolle. Tällä kertaa teemana oli hakukaaren harjoittelu Freyerin ja Sumon kanssa. Etsimme rinteestä mahdollisimman jyrkän kohdan ja asetuimme siihen pitkittäin. Teimme hakuja ristiin niin, jätimme koiraa jonkin verran ja lähetimme alarinteeseen hakuun. Rinteen jyrkkyys aukaisi automaattisesti hakukaarta ja oma sijoittuminen ratkaisi kuinka peräpussi muotoutui. Treeni oli koirille raskas, mutta tehokas. Isot koirat treenasivat taas erilaisia vaikeampia tuplahakuja, joten Sumo sai lisäharjoitusta tolppankoirana. Treenin päätteeksi esittelin Sumolle ajon alkeita ja lähinnä kannustin sitä kulkemaan lampaiden perässä laitumen poikki.

LINKKI: SUMOLLE AJAMISEN ESITTELYÄ

Tolpalla

Ajon esittelyä

Ensimmäisen setin jälkeen ruokimme koirat ja söimme itsekin aamiaisen. Tämän jälkeen Mark näytti meille talon viereesä ja pyöröaitauksessa nuoria startattuja koiria ja halusi kuulla mielipiteitä sekä koirista, että niiden mahdollisista myyntiarvoista.

Mc Geen Silverin iso ja verkkainen vuosikas jälkeläinen

Goofy oli kuitenkin ihan super sympaattinen 

Markin tulevaisuuden  narttuja 

Markin lopetellessa päätin ottaa Sumolle pyörössä pienet sulkeiset suuntien ja ajon suhteen. Tällä kertaa sain kuvasin itselleni pätkiä. Ne eivät ole täydellisiä, mutta hyviä muistoja itselle. Niistä kaksi alla.

LINKKI: SUUNTIA PYÖRÖSSÄ
LINKKI: AJON HARJOITTELUA PYÖRÖSSÄ

Näitä tilanteita ei pitäisi tulla. 

Pyörösulkeisten jälkeen lähdimme myös Sumon kanssa isolle pellolle, minne Anja ja Mark olivat menneet edeltä kuvaamaan videota Coelin pojasta.

Näkymä toisesta päästä fieldiä. Kaukaisuudessa treenataan.

Myyntivideo tekeillä

Jatkoimme treenaamista pellolla. Koska Sumo oli varsin väsyneen oloinen tein sille vain muutaman lyhyen setin. Yhden teema oli peittäminen, mistä videota alla. Vasen jää edelleen vähän vajaaksi, mutta nyt se sentään käy sen verran pitkällä, että vaikuttaa reunaan.
LINKKI: SUMON PEITTÄMISTREENI

Peittämistä

Toisella kertaa tehtiin muutama haku, minkä päätteeksi kokeilin ensimmäistä pidempää hakua. Vitsi miten hyvältä tuntui, kun koira näytti jotain tällaista 👍
LINKKI: ENSIMMÄINEN PIDEMPI HAKU


Kolmannessa kokeilin hakua. Tässä pätkässä lampaat lähtivät vetoon. Koska en halunnut menettää niitä, otin riskin ja lähetin koiran liikkuvien lampaiden perään. Haku ei ole ihan täydellinen, mutta koira ajatteli taakse, eikä edes miettinyt pakan räjäyttämistä 😊
LINKKI: AJOSTA HAKUUN


Omien treenien jälkeen menimme Markin kanssa viereisille lohkoille, missä tiineet uuhet laidunsivat. Yhdestä nartusta kuvattiin työnäytteet ja samalla Mark esitteli meille kuinka on suunnitellut tulevaisuudessa mahdollisesti järjestettävät kaksipäiväiset kisat, missä kolmantena päivänä olisi tuplahaku finaali. Jos hän nämä kisat taas joskus saa pystyyn, toivon todellakin, että minulla olisi koira, millä kisata niissä!

Illan hämärtyessä minua jäi vaivaamaan se, kuinka vähäiseksi ajotreeni oli jäänyt. Koska lampaat ovat herkkiä ja kevyesti koiran alta liikkuvia, pääti käydä ihan lyhyesti laitumella. Ajoi ainoastaan yläreunan edestakaisin. Hämärä tteki lampaista todella herkkiä. Tässä ihan lyhyt video pellolta. Sumo löysi hetkittäin ihan täydellisen ajopisteen, mistä pystyi pitämään lampaat kontrollista kovasta vedosta huolimatta. Valitettavasti laatu on hämärän vuoksi erittäin huono.
LINKKI: AJOA VETOPISTEESTÄ

Bellin pötkylät

13.3 Shabden farm / Mark Banham

Heräsimme aamulla varhain ja vastoin kaikkia ennusteita sää näytti suosivan meitä. Pikaisen palaverin jälkeen tulimme siihen tulokseen, että treenaisimme aamulla lyhyesti talon viereisellä pellolla niin, että pyöröaitaus olisi käytettävissä, jos Sumo sattuisi sitä tarvitsemaan. Treenilampaina oli kaikkiaan 13 hebridean lammasta. Tällä kertaa pääpaino oli flänkkitreenin alkeissa eli lähinnä ristiinkävelyä, missä stoppitreeniä sai kaupanpäälliseksi. Treeniin toi haastetta se, että osa aidasta oli kaatunut ja yksi portti kaukana alarinteessä oli auki isolle fieldille, missä kulki vilkkampi foot path. Yhden oman virhearvion seurauksena (vetoon juoksevat eläimet pääsivät liian kauaksi ja Sumo ei todellaakaan pysty vielä niitä kasaamaan) kolme viidestä lampaasta kävikin sillä puolella. Rhy poimi ne takaisin minun ja Sumon taiteillessa kolmea jäljelle jäänyttä niitä kohti.

Päivällä menimme lyhyen kävelymatkan päässä olevalle varsinaiselle treenifieldille. Ja voi vitsi millainen pelto se oli! Kaksi mäkeä, mutta niin, että näkyvyys koiraan säilyi kun treensasi päästä päähän. Markin mukaan pituutta pellolla oli pohjan kautta 600 y.

Kävelimme kauempaan päähän, missä oli valmiiksi rakennettuna varikkko. Mark toi meille 10 hebbeä ja loput kolme jäivät talon viereen niin, että niillä pystyi tarvittaessa treenaamaan. Alkuun treenasimme keskenämme. Anja pystyi tekemään isommilla koirilla isompia asioita ja minä keskityin taas ensisijaisesti siihen, että saisin Sumon peittämään. Vitsi kun olisi etukäteen tiennyt minkälaisiin olosuhteisiin päädymme, olisin keksinyt jonkun keinon ottaa myös Magdan mukaan! Ruokkittuaan farmin eläimet, tuli Mark näyttämään nuoria jo koulutettuja koiriaan. Kuvasimme koirista pätkiä, sillä osasta hän oli jo tehnyt myyntipäätöksen.

Mark ja co

Markin ruskea nursery koira oli hyvä jakaja

Coelin poika, Suomessa olevien Coinin ja ,,,,,, veli. Ei jatkoon

Treenasimme isolla pellolla vielä toisen setin ennen pimeän tuloa. Sumolle tehtiin muutama hakukaari alamäkeen ja lyhyesti etäisyyttä ja peittämistä. Stoppi oli edelleen vähän hakusessa. Koska Magdaa ei ollut, jouduin käyttämään Sumoa apuna, kun siirsimme lampaita sopivaan kohtaan tuplahakua varten. Olin hakemassa toista porukkaa varikolta kun huomio kiinnittyi pellolla kävelevään henkilöön (myös tämän pellon poikki kulki foot path). Huikkasin Anjalle, että en ole nyt varma, mutta minusta tuo tyyppi on alasti. Vaikka keli oli kohtuullinen, se ei missään nimessä ollut lämmin! Minulla  oli mm. tuplavaatekerta ja Anjalla toppavaatteet. Koska tiemme ristesivät tämän mystisen kulkijan kanssa, en voinut muuta kuin todeta, että nyt olen treenatessa nähnyt lähes kaiken 😎

Tässä vaiheessa halusin uskoa vielä nuden värisiin vaatteisiin

Toive oli kuitemkin turha... oli tuolla kaiken keskellä onneksi pienet kalsarit...

Lopetettuamme treenit lähdimme ajamaan kauppaan, Olimme luvanneet huolehtia ruuasta näinä kahtena kokonaisena päivänä. Samalla reissulla kävimme eläinlääkärillä. Edellisenä iltana Anja kävi paikallisella asemalla selvittämässä punkkilääkityksiä, Samalla selvisi, että tällä alueella oli poikkeuksellisen paljon keuhkoamatoa, joten koirat olisi hyvä suojata sen varalta. Aineet luvattiin ilman eri kustannusta, kunhan koirat sai klinikalle kirjoille. Se ei  ihan hetkeä kestänytkään, sillä kaikista viidestä täytettiin tiedot ja eläintehoitaja katsoi joka koiran ikenet, kuunteli sydämen, laski pulssin ja mittasi lämmön. Loppuilta kului mukavasti ruokailun ja juttelun merkeissä. Mark oli suora ja rehellinen mies sekä hyvällä huumorintajulla varustettu.

Eläinlääkärillä; Sumo, Freyr ja Rhemy

12.3 Treenit Ed Hawkinin luona ja Shabden farm

Olimme jo aamuvarhaisella Harwichin satamassa. Lyhyen ajon jälkeen pysähdyimme ulkoiluttamaan koiria samaisessa metsikössä, missä olimme pysähtyneet vuonna 2013. Silloin minulla oli mukana vain Magda, nyt poikansa Sumo. Tarkoituksena oli kiertää lenkki, mutta se vaihtui metsäkävelyyn, sillä koko yön oli satanut vettä ja pilvet roikkuivat edelleen alhaalla. Jaloittelun jälkeen seuraava tähtäin oli aamiaispaikan löytyminen, mistä saisi full English breakfastin röstiperunoilla. Kolmas paikka Hadleigin kylässä täytti vihdoin odotukset ja täytyy sanoa, että oli ehkä paras aamiainen ikinä!

Vain grillattu tomaatti puuttui 😋

Vatsat täynnä treffasimme Ed Hawkingnin paikallisen Morrisonsin pihalla. Anja oli sopinut Edin kanssa, että voisimme pysähtyä hänen luonaan treenaamassa ennen kuin jatkaisimme Surreyhin. Olimme tavanneet Edin ensimmäisen kerran 2013, kun hän tuli vatsaanottamaan Ruotsista mukanamme matkustanutta pentua. Ed oli aivan äärettömän mukava ihminen ja Anja ja Leena ovatkin vuosien varrella häntä tavanneet. Karitsointikiireiden vuoksi hän ei ehtinyt treenaamaan kanssamme, joten hän ajoi vain näyttämään laitumen missä lampaat olivat. Pystyimme ottamaan treeniryhmän isommasta porukasta ja viemään toisille laitumille. Se oli hyvä, sillä nyt meillä oli usempia koiria, kun Jessicakin pystyi hyödyntämään mahdollisuutta ennen omaa pitkää ajoaan. Vesikuuroja tuli satunnaisesti, mutta se ei meitä haitannut.

Ed tiesi, että minulla oli nuori koira mukanani ja sanoi, että takana oleva fieldi olisi varmaan riittävä. Olihan se, sillä lääniä oli muutama hehtaari. Sillä hetkellä olin todella iloinen siitä, että olin pystynyt ottamaan Sumoa käsiini jo Sergen luona. Tein sen kanssa aluksi kolme lyhyempää settiä. Koska stoppia ei vielä ollut, hain sille aluksi tuntuman lisäksi etäisyyttä ja tempoa. Sumo jätti myös vasemman vajaaksi, jotten yritin ehkä enemmän itse ymmärtää kuinka saisin sen paremmin peittämään Kathy Freemanin oppien mukaan. En ihan saanut jutusta kiinni niin, että olisin saanut koiran ymmärtämään mitä yritän. Ehkä siihen jäi kuitenkin joku ajatus kytemään. Ennen kuin vaihdoimme toisille lohkoille saivat sekä Freyr että Sumo työstää hetken koko laumaa. Tämä setti käsitti useampaa eri rotua, joten se ei todellakaan pysynyt ilmaiseksi missään kuosissa. Se oli hyvä haaste Sumolle.

Anja ja Freyr jossain takana

Tässä kuvassa ovat ainakin hebridien, welsh sheep, jacob, joku mule ja tuo harmaa, minkä rotua en muista

Anja teki muutamia pitkiä ajoja ja hakuja omilla koirillaan, minkä jälkeen Sumo sai kuljettaa treeniryhmän takaisin omalle pellolleen. Viimeisestä portista tultaessa Rhy pyörähti Sumon sivuun toppaamaan. Se oli vaistonnut jotain, mitä me emme olleet nähneet, sillä tuo ele säästi Sumon nokkapokalta yhden uuhen kanssa.

Under control, Rhy ja Sumo

Pakkasimme läpimärät ja mutaiset koirat autoon ja yritimme levitellä sadevaatteita kuivumaan. Edessä oli muutamien tuntien ajo ja koska matkalla oli pakko pysähtyä syömään, olisimme perillä Mark Banhamin luona vasta pimeällä. Olimme tavanneet Markin jo Hollannissa, joten vaikka tuleva määränpää ja sen olosuhteet olivat täysi mysteeri, oli mies sentään itsessään jo jotenkin tuttu. Shabden farm oli kuulunut ihan ensimmäisiin matkasuunnitelmiin, mutta suunnitelmat olivat siitä  eläneet. Mark kutsui meidät kuitenkin Hollannissa luokseen ja tarjosi monipuolisia treenimahdollisuuksia, joten suunnitelmiin tuli taas muutos.

Markin paikka osoittautui siistiksi farmiksi. Keittiössä meitä vastassa oli Bell ja sen muutaman päivän ikäiset pennut. Koska huushollasimme keittössä pari päivää, tuli meistä hyvät ystävät. Heti alkuun on mainittava niinkin oleellinen seikka kuin, että Markin luona toimivat  ihan oikeasti sekä lämmitys sekä lämminvesivaraaja! Kävelytimme koiria hieman ja vaihdoimme niille kuivat aluset ja puimme fleece-takit päälle. Jumppa Pomppa osoittautui ihan loistavaksi asusteeksi yötä vastaan  märälle ja mutaiselle koiralle. Illan pimeydessä emme vielä tienneet, mitkä fieldit meitä oli odottamassa.

Eläinkuljetus moottoritiellä

Bell ja pennut 3vrk

11.3 Treeniä, finaali ja kohti Englantia

Tavan mukaan ns. kuuma ryhmä ajoi sunnuntai aamuna toisen karsintaratansa (se, että parhaat kuskit ajavat enemmän ajetuilla lampailla samalla pellolla, missä finaali ajetaan, on jo toinen juttu). Koska minulle treenaaminen oli yksi reissun teemoista, suuntasimme Jessican kanssa kuitenkin aamusta treenilampaille Anjan lähtiessä katsomaan kisoja.

Lisäsin Sumon vaatimustasoa rauhoittumisen ja etäisyyden suhteen. Työstin sitä jonkun verran aitaa vasten, missä se sai painaa ja koukkia poukkoilevia eläimiä, mutta koukkiessa piti säilyttää riittävä etäisyys. Oikealla asenteella lampaat sai irroittaa aidasta. Hakukaaresta sillä ei ollut mitään ajatusta. Jos lampaat pääsivät valumaan liian pitkölle (20-30 m) ja etenkin jos niiden liike jatkui, se juoksi lauman läpi ja hajoitti sen. Useinmiten se kasasi kuitenkin eläimet itse ja toi ne takaisin. Ainoastaan kerran se lähti juoksemaan yksittäisen eläimen perään, eikä silloinkaan  saaliilla, vaan jäi pitämään aitaa vasten, heti kun lammas hidasti. Nämä tilanteet eivät todellakaan olleet toivottavia, mutta isolla pellolla ja liikkuvamilla lampailla niitä pääsi muutamia syntymään. Se, että Sumolta puuttui täysin ajatus hakukaaresta, ei tarkoita sitä, etteikö sillä luonnostaan voisi olla hyvä kaari. Nyt sillä ei yksinkertaisesti ole työkaluja riittävästi, että ominaisuutta pystyisi arvioimaan.

Treenien jälkeen ajoimme kisapaikalle juuri, kun viimeinen karsintarata loppui. Vaikka itse pelto ei todellakaan ole iso, niin finaalissa ajo I-portille oli 220m. Se oli pitkä matka alle 3-vuotiaille koirille, sillä lampaat eivät kulkeneet ilmaiseksi koko matkaa. ENC-voittajissa ei ollut mitään yllättävää. Kevin Evans otti ykkös- ja kakkosijat Jaran Kniven ollessa Donilla kolmas. Harmillisesti Jaranin Bery puri itsensä ulos heti ajon alussa, sillä heiltä olisin halunnut nähdä ehjän radan. Koska Ellen ja Serge van der Zweep järjestävät kisan, ei Serge halua kisata omissa kisoissaan. Tavallaan harmi, sillä on aina opettavaista katsella näiden kolmen ajoja.

Sumo ja Depp opiskelevat tulevaisuutta varten

Palkintojen jakoseremoniasta. Missä on Suomen lippu??

Voittajien on helppo hymyillä . Huom! Kaikki palkinnot ovat lahjoitettuja!

Kisan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Hookin satamaa ja Harwichin lauttaa. Vaikka laivalla kulki useampia koiria takaisin Britanniaan, oli toinen kenneltiloista tyhjänä. Sumo, Coel ja Freye saivat viettää yönsä siellä, muiden nukkuessa autossa. Pitkät päivät olivat vaatineet veronsa, joten kävimme ravintoalueella vain lyhyesti juttelemassa ja ottamassa yhdet Kevinin voiton kunniaksi. Hytin TV:stä näkyi, että myös koirat ottivat matkan rennosti.

Tuulimyllyjen maassa

Hyvin matkustaa myös peräkammarin poikamies

TV:stä pystyi seuraamaan koirien tekemisiä

10.3. ENC II karsintapäivä ja Sumo lampailla

Yöllä oli satanut, mutta nyt sää oli selkeä. Suomen todella kylmän jakson jälkeen minäkin kerrankin tarkenin. Jessica kisasi ykköspellolla Heterenissa, joten ajoimme aamulla kaikki sinne seuraamaan aamupäivän ratoja. Lähdin Anjan kanssa kuitenkin ajoissa kakkospellolle. Aikataulullisesti Anja ja Jessica olivat lähekkäin, mutta meillä oli teoriassa mahdollisuus nähda Jessican rata, sillä Renkumin radat olivat nopeammin läpi haastavan haun vuoksi.

Heteren - Llanfarian

Pelto oli sateen jäljiltä kuitenkin siinä kunnossa, että epäilimme pääsisisimmekö sieltä laisinkaan pois. Kisat olivat edenneet vielä nopeammin kuin oletimme. Olimme menettäneet jo muutaman hyvän kuskin radan, mutta onneksi "kuuma ryhmä" oli vielä lähes kokonaisuudessaan ajamatta. Ja niin se vain on, että hyvät ovat huippuja ja tuovat esiin vain hyviä koiria. Kevinin ja Jaranin ratoja ei voinut katsella kuin kunnioituksen vallassa. Anja ajoi Rhemyn kanssa hyvän radan. Yksi pölö soya oli kaikkea muuta yhteistyökykyinen, mutta Anja ja Rhemy hanskasivat tilanteet juuri niin hyvin kuin osasivat! Periaatteessa olisimme ehtineet näkemään Jessican radan, mutta missasimme sen, sillä emme uskoneet, että pääsisimme  pellolta. Joku ralligeeni Anjasta kuitenkin löytyi, sillä niin vain Filippa oli tiellä ja minä keräsin perässäkulkijana kaikki creditit ajosuorituksesta 😃

Olin kysynyt aiemmin päivällä Sergeltä voisinko käyttää Sumoa lampailla niin, että saisin sen käsiini ennen Englantiin menoa. Tämä sopi ja ajoimme samalle kaksiosaiselle pellolle, missä olin käynyt Magdan kanssa vuotta aiemmin. Pyöräytimme nuoria koiria vuorotellen lyhyesti eläimillä. Itse hain Sumolle etäisyyttä lampaisiin sekä yritin saada heilumista/juoksemista vähenemään ja löytää vähän tempoa.
Tässä video työstön alkuvaiheesta: https://photos.app.goo.gl/X4so2F3WlRYEwJLO2

Luovan tauon aikana lampaat valuivat portin kautta taaemmalle lohkolle. Jessica lähti hakemaan Gannonia tehdäkseen sille haun. Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun olimme aloittelemassa treeniä. Lohkolla olikin bc, joka ajoi lampaita ja sillä kertaa meillä oli kaikki koirat hallinnassa. Paljastuikin, että Kevin Sophie ja ..... olivat tulleet toisesta portista viimeistelemään koiriaan huomiseen starttiin. Seurasimme  heidän treeninsä ja teimme vielä yhdet lyhyet setit. Tällä kertaa laitoin Sumoon astetta enemmän painetta ja sain juoksemista alas ja tempoa lapaita kohti kävelyyn.

Treenin jälkeen kiersimme viereisissä puistikoissa lenkin, Jessican kanssa kävelimme hieman pidemmälle. Suihkun jälkeen olimme valmiit illan viettoon ja tulihan sitä taas vietettyä. Hauskaa oli ja mukava tavata ihmisiä, joita ei ollut aikoihin nähnyt (Kuten Pennant Williams, jonka luona kävimme 2013) sekä tutustua uusiin ihmisiin.💃💃

9.3.2018 Hollantiin

Joskus ne hulluimmatkin ideat kannattaa toteuttaa...

Olen ollut viime ajat kaikin puolin todella tiukoilla opiskelujen vuoksi. Viime syksynä jätin jopa viimeiset maajoukkuekarsinta kilpailut väliin, sillä kapasiteettia kisaamiseen tai mahdolliseen joukkuepaikkaan ei ollut. Koska edessä on pitkästä aikaa vuosi ilman mitään suuria suunnitelmia (paimennus- tai kisareissuja) jäi ajatus pikavisiitistä Englantiin kaihertamaan.

Kuin kohtalon sanelemana alkoi minulla  kevään ainoa viikon vapaa juuri silloin, kun Hollannissa kisattiin European Nursery Championship. Koska Anja ja Jessica olivat molemmat tulossa Englannista kisaamaan, päätiin lentää Sumon kanssa Hollantiin katsomaan kisoja ja jatkaa sieltä Anjan kyydillä Englantiin. Olisimme Englannissa maanantai aamuna ja paluulento on Lontoosta torstai iltana. Eihän siihen montaa päivää treeniaikaa jää, mutta toisaalta samanpituisia reissuja on aiemmin tehty Ruotsiin ja Norjaan.

Sumo täyttää tämän kuun lopulla vuoden. Se ei ole käynyt kahteen kuukauteen lampailla, mutta minulla on vahva fiilis siitä, että se olisi valmis koulutettavaksi. Niinpä aloitimme pitkän reissun  ensin lentäen ja kentältä junalla kohti ENC-kisoja.

Peräkammarin poikamies valmiina lähtöön (eikä varmasti ollut totutettu hälyyn tai häkkiin...)

Schipol aiport. Sumo suhtautui rauhallisen uteliaasti hälinään ja tv-ruudusta raikuviin ääniin

Kesti yhden ikuisuuden ennen kuin kamat oli pakuttu ja matka saattoi jatkua.

Junassa on tunnelmaa

Olimme Arnhemin asemalla vasta myöhään iltapäivällä, mistä Jessica tuli hakemaan meidät. Olin missannut sekä Anjan että Jessican startit, joten ajoimme suoraan Renkumiin kakkospellolle. L-kirjaimen muotoinen haku oli hyvinkin haastava monelle nuorelle koiralle, mutta se teki osaltaan  kisasta mielenkiintoisen seurata.

Kisojen loputtua ajoimme suoraan Llanfarian tilalle, minne oli järjetetty kilpailijoille ja katsojille buffet. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Vasta tämän jälkeen menimme hotelille. Kävimme illalla lyhyesti baarin puolella, mutta koska minulla painoivat raskas viikko ja pitä matka, emme kovin myöhään jaksaneet istua muiden seurassa.

Sumon kämppä oikealla ylhäällä. Koska se on pienestä pitäen myös yöpynyt autossa, ei autossa asuminen ollut ongelma