Wales ja Englanti 2013 vihdoinkin loppuyhteenveto

Penypont ja Bonnie & Clyde 22.5.2013

 

Viimeinen kokonainen päivä ja viimeiset kisat. Koska illalla olisi pakko aloittaa pakkaaminen, pystyimme osallistumaan vain aamupäivän kisaan. Ainakin Magdan kanssa starttasin sen verran myöhään, että standardi oli jo otettu käyttöön. Standardi tarkoittaa sitä, että niin kauan kun koiralla on mahdollisuus sijoittua kuuden parhaan joukkoon, se saa jatkaa kisaamista. Heti kun pisteet eivät siihen riitä,  suoritus keskeytetään. Huonolla tuurilla kisa voi päättyä hyvinkin alussa. Haku oli lyhyehkö ja lampailla jonkin verran vetoja. En ehtinyt korjaamaan fetchin linjaa ja lampaat tulivat hakuporteista ohi. Tämä tarkoittaa, että olin menettänyt reilusti pisteitä jo pelkästä tuonnista (portit + offline). Ajo sujui kuitenkin kohtuullisesti ja olin ihmeekseni suoriutunut jakorinkiin asti. Tässä kohtaa tein pahan aloittelijan virheen. Rata oli ajettu vasenkätisenä ja lampailla oli veto tolpan taakse. Lähetin kuitenkin koiran pysäyttämään lampaat oikean kautta, minkä johdosta lauma ajautui ulos jakoringistä. Taas tuli oppirahat maksettua, sillä siihen ajovirheeseen loppui meidän suoritus.

Näissä kisoissa tapasin myös ensimmäistä kertaa mukanani Suomeen tulevat John Bowenin kasvatit Bonnien ja Clyden. Pennut olivat reippaita, ihmisiin leimautuneita ja siistejä, mikä ei aina ole itsestään selvyys. Näin pentujen molemmat vanhemmat, isän ja sen 1.5 vuotiaan narttujälkeläisen myös radalla. Tein silloin päätöksen, että haluan nähdä pennut jatkossa myös lampailla.

Kisapaikalla kohtasimme yllättäen myös ruotsalaisen Anna Simonsonin. Hän oli tullut muutama päivä aikaisemmin Walesiin Magdan kasvattajan Gunnel Boströmin kanssa. Gunnel oli kisaamisen sijasta jäänyt Angie Driscolin luokse treenaamaan, joten valitettavasti emmen ehtineet tavata tiukan aikataulun vuoksi.

Viimeinen yö Walesissa Jim Cropperin seurassa

Kotimatka 23-26.5

 

Seuraavana aamuna pakkasimme mieli tyhjänä kimpsumme ja kampsumme. Kävimme hakemassa pennut Kevinin luota ja suuntasimme kohti Harwichia. Onneksemme kaikki neljä pentua olivat hyviä matkustajia, joten pystyimme huoletta ajamaan pitkiäkin matkoja. Pennut matkustivat ylhäällä 2+2 ja aikuiset alhaalla 2+2. Ennen satamaan ajoa pysähdyimme samalle puistoalueelle, missä olimme pysähtyneet tullessamme. Koirat saivat viimeisen lenkkinsä ennen pitkää laivamatkaa.

Koska laivamatkan kesto oli 18h teimme järjestelyjä koirille. Pennut reissasivat edelleen ylhäällä, mutta Magdalle raivattiin tilaa etupenkille ja Rhylle takapenkille. Pääsimme matkan aikana käymään kolmesti autokannella. Lyhyessä ajassa oli ruokittava ja pissatettava koirat sekä siivottava pennut. Onneksi meillä oli kaikkeen sopetuvat koirat ja homma toimi yllättävänkin hyvin.

Tanskaan päästyämme pysähdyimme ensimmäiselle viheralueelle minkä löysimme ja palauttelimme rauhassa koiria ja itseämme. Seuraava pitempi pysähdys oli Malmössä, missä saimme stopata agilityseuran kentillä. Pennut pääsivät riehumaan ja Rhy ja Magda jopa pyörähtivät esteillä.

Ruotsin läpi ajoimme yötä vasten. Oman ajovuoroni vaihdoin pois kolmen jälkeen. Väsymys oli sitä luokkaa, että hereillä oli vaikea pysyä. Kuuden aikaan stoppasimme jonnekin lähiön viheriöille, ruokimme ja pissatimme koirat ja valmistauduimme viimeiseen rutistukseen.

Jouduimme ottamaan Viking Gracella kaikki koirat sisään, sillä autokannen läpötilasta ei ollut varmuutta. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun olet lopen väsynyt ja hyttiin on ahdettu kokolattiamatolle 4 pentua, joista kaksi vähän vanhempaa ja neljä aikuista koiraa, joista yksi kasvanut tarhaoloissa, oli hermorakenne lujilla. Onneksi tilanne helpotti Maarianhaminan kohdalla, sillä pistäytyminen autokannella osoitti, että kansi oli riittävän viileä siihen, että osan koirista pystyi jättämään loppumatkaksi autoon. Luulen, että myös Magda, Rhy ja Spot arvostivat viimeisten tuntien rauhaa.

Kotimatkalla stoppasimme vielä kerran, kun pudotimme Ebban ja Erinin Milalle. Kun kannoin kotiin kaikkia tavaroitani ja koiria, tuntui aivan uskomattomalta, että reissu tuli oikeasti tehtyä. Takana oli suuri määrä hienoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia, mutta myös raskasta matkustamista ja vaikeampia hetkiä. Näitä viikkoja ja kokemuksia en vaihtaisi mihinkään ja toivon todella, että reissu ei jää ainoaksi!

Kotona Mäykyn kanssa

 

Angien luona 19.5 ja Kevinillä 20.5.2013

19.5
Olimme ajaneet edellisenä iltana Breconiin Carno Bachiin, missä yöpyisimme jäljellä olevat päivät. Tällä kertaa matkasimme Angie Driscolin (kennel Kinloch) luokse. Päivä oli jälleen aurinkoinen, joten treenaaminen jyrkillä hilleillä vaati koirilta rautaista kuntoa. Harjoittelimme ainakin hakuja lähettämällä koirat todella jyrkkää rinnettä ylös niin, että koirat piti saada lyömään ulos aitaan, että ne sai ohjattua lampaiden luokse. Pitkä etäisyys ja jyrkkä rinne sekä se, että koira oli pitkä aikoja näkymättömissa vaikuttivat siihen, että aikaa tuntui kuluvan ikuisuus ennen kuin koira oli tasapainossa. Oma haasteensa minulle oli saada Magda pois lampailta sen jälkeen, kun se oli saanut nostaa lampaita joitakin kymmeniä metrejä. Sain käskyn opettaa koiralleni "that'll do'n", joka oikeasti toimisi satojenkin metrien päässä. 

Rinteessä ei voinut monia toistoja ottaa, joten pienen tauon jälkeen treenasimme peruasioita vähemmän jyrkässä maastossa. 

Angien treenipeltoja

20.5

Tämä päivä oli pyhitetty perusasioiden kertaamiseen, joita jokainen teki tasollaan. Magdan kanssa harjoiteltiin mm. hakuja niin, että lampaat oli aidassa kiinni ja aidan ja lampaiden väliin jatkettiin samalla tempolla, eikä turhia tunnusteltu. Treeniväsymystä taisi olla sekä minulla että koiralla. Jäytävä päänsärky vaivasi koko illan, kun katsoimme Kevinin ja Sophien luona vanhoja kisavideoita.

Kevinin Moss, MayMayn emän pentueveli

Shroppsire Asterton Trial 18.5.2013

Asterton-trial ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaamme. Austin Bennet ehdotti sitä ja se saatiin sopimaan reitillemme matkalla kohti Breconia. Kisapaikka oli kaunis, rata kylläkin flätti, mutta hillien ympäröimä. 

Magda starttasi meistä ensimmäisenä. Lampaat olivat varsinkin ensimmäisessä sessiossa todella herkkiä ja pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan, miltä tuntuu, kun koira vaikuttaa lampaisiin kymmenien metrien päästä. Herkkyydestään huolimatta lampaat nojasivat välillä koiraan, joten niitä piti osata myös puskea. Häkki osoittautui useimmille haastavaksi. Kuten Kevin sanoin radan jälkeen, Magdan ajo oli yksi parhaista, mitä olin sillä tehnyt. Valitettavasti onnistuin kuitenkin ajamaan kaikki portit ohi ja crossia lukuunottamatta linjat vain sinnepäin. Häkki kaatui omaan arviointivirheeseen - niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Räpellys riitti kuitenkin novice-luokan viidenteen sijaan ja Magdakin sai ruusukkeen kotiintuomiseksi :9

Anja oli muistaakseni Rhyllä kolmas ja Leena Spotilla open-luokassa jotenkin ihan korkeilla sijoilla. 

Varikko vasemmalla takanurkassa. Walesilaiseen tyyliin lampaita vain tuupataan vähän matkaa pois varikolta

Magda crossilla

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Lampaat kääntyivät tästä tilanteesta 180 astetta

Austin Bennetin ottama kuva, joka on julkaistu myös ISDS-lehdessä

Welsh Sheep 2013 ja I.B Jones 21.5.2013

Welsh Sheep

Olin kärsinyt jäätävästä päänsärystä koko yön eivätkä kipulääkkeet auttaneet. Ellei kyseessä olisi ollut toiseksiviimeiset kisat saarilla, olisin jäänyt kotiin potemaan. Alkuun lähteminen oli iso virhe. Mutkaiset tiet, järkyttävä päänsärky ja vahvat lääkkeet saivat aikaan sen, että seisoin mustassa alusasussa tienposkessa oksentamassa.

Kisat käytiin Welsh Sheep tapahtuman yhteydessä. Kisapaikan vieressä oli laaja messualue, missä esiteltiin eri lammasrotuja, maatalouskoneita ja kaikkea lampaisiin ja ylipäätään markkinahumuun liittyvää tavaraa.

Meillä oli kaikilla kaksi starttia. Lampaat olivat todella haastavia ja vaativat koiralta paljon. Hylkäyksiä tuli, etenkin ensimmäisessä sessiossa, paljon. Magda teki ekassa startissa hyvän haun ja sai lampaat tuotua jotenkin tolpalle. Tolpankierto ei enää onnistunut. Lampaat pelkäsivät tolpan takana olevaa yleisöä ja vaikka Magda teki parhaansa, eivät sen rahkeet riittäneet ja keskeytin suorituksen. 

Toisessa sessiossa haku ja nosto näyttivät lupaavilta. Lampaat lähtivät nousemaan suoraan. Notkon vuoksi koko setti oli jonkin aikaa näkymättömissä ja olin helpottunut, kun näin Magdan tulevan lampaiden kanssa, sillä moni koira oli vaikeuksissa jo tässä vaiheessa. Minulla kesti hetki tajuta, että Magda toikin vain kolmea eläintä neljän sijaan.Laumaan oli sattunut yksi outolintu-lonely rider. Sain Magdan käännettyä ja se onnistuikin kasaamaan porukan ja taiteilemaan sen tolpalle. Koska tämä yksi lammas ei vastannut koiraan normaalisti, ei minun auttanut muu kuin nostaa käteni luovuttamisen merkiksi. Hyvän alun jälkeen se todella harmitti, mutta Kevinin mukaan mitään ei ollut hirveästi tehtävissä.

Leenalla oli muistaakseni ainakin toisella radalla jotain hämminkiä, mutta Tiny Brown Anja ja Rhy olivat molemmat kaivaneet lasermiekkansa esiin ja taistelivat hurjasti. Ensimmäinen rata oli jo hyvä, toisella he räjäyttivät potin tullen toiseksi OHI MONIEN KOVIEN NIMIEN!

Messuilta

Valmistautumassa radalle

Team Lasermiekka

I.B Jones

Kisojen jälkeen suuntasimme I.B Jonesin luokse hakemaan kahta pentua, jotka olivat menossa Milalle. Tapasimme jälleen sympaattisen vanhemman miehen, joka ylpeänä esitteli meille koiriaan. Erityisen ylpeä hän oli Timistä, joka oli edellisen vuoden All-Wales nursery champion. Kahvikupposen jälkeen pakkasimme pennut autoon ja lähdimme ajamaan kohti Breconia.

Erin ja Ebba

Skiptonin Dog Sale 17.5.2013

Perjantaina oli ohjelmassa Skipton Dog Sale. Skiptonissa järjestetään vuosittain muutamia isoja koiramyyntejä ja korkeimmat huudetut hinnat on maksettu sieltä. Tällä kertaa huutokaupan oli satakunta koiraa. Jos Balassa haasteena olivat villit lampaat, niin täällä mentiin lähes toiseen ääripäähän. Huutokauppa areenalle laskettiin neljä enemmän tai vähemmän haastavaa texeliä ja pitkästä aikaa tuli nähtyä muutamia pomppivia ja päin aitoja juoksevia lampaita. Osasta koiria näki, että lammastyyppi oli niille vieras.

Koirien taso vaihteli paljon, niin myös hinnat. Skiptonin maine on kärsinyt huhuista, joiden mukaan tarjotut hinnat eivät aina vastaa maksettuja. Oli niin tai näin, toisten koirien alhaiset hinnat jaksoivat hämmästyttää, kuten myös omaan silmään "ei niin kivoista" koirista maksetut guineat. Itse huutokaupasta jäi ilmeisesti useampiakin koiria myymättä, mutta sitähän emme tiedä, monestako syntyi kaupat jälkikäteen. Pennuista ja nuorista koirista huutokaupattiin puolet tauon aikana ja loput aikuisten huutokaupan päätyttyä. Lupaavista yksilöistä maksettiin rahaa, osasta ei tarjottu guineaakaan. Huutokaupan kallein koira oli aiemmin John Bellin luona näkemämme Bob, lähes 10 000 £. Bob näytti Johnin luona todella hienolta, mutta huutokaupassa se ei ehkä kuitenkaan erottunut ihan niin paljoa muista. Ostaja halusi pysyä tuntemattomana.

Päivä oli mielenkiintoinen ja oli todella mukava tavata useita reissun aikana aiemmin tapaamiamme ihmisiä. Myynnin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Englannin ja Walesin rajaa ja B&B:a. Meille piti olla kaksi huonetta varattuna, mutta perille päästyämme selvisi, että yhteen huoneeseen oli pedattu lisävuode ilmeisesti uimapatjalle. Koska Leena on meistä nuorin ja omaa parhaat unenlahjat, ei paikkaa tarvinut arpoa. Kyllä vatsalihakset olivat taas nauramisesta kipeänä!

Myyntiareena

Päivän ainoa puhdas ja siisti koira odottamassa pappansa kanssa myyntiä. Nartusta ei ollut paimeneksi ja hinta naurettava, mutta näin sen myöhemmin vaihtavat omistajaa ja sillä oli uusi vaaleanpunainen talutin :)

Leena koeajaa petiään

Myyntikoiria kärryssä

Haslingden Clough Open 16.5

Haikein mielin hyvästelimme Marlenen ja aloitimme lähes 200 km:n matkan kisapaikalle. Jouduimme hetken hakemaan paikkaa ja nähtyäni kisaradan, iski rimakauhu. Kyseessä oli todellinen Hill Trial. Haku oli reilu kolmesataa metriä osittain jyrkkää rinnettä, varikko oli oikeassa takanurkassa ja kun lampaat tuupattiin ulos jäi syvyyttä lampaiden taakse 10-15 m. Koirilla ei ollut mitään mahdollisutta nähdä lampaita, hyvä että ne erotti muurista itse.  Rata kulki neljässä lohkossa, joiden väleissä oli kivimuureja ja syvempi oja. Kisassa oli pitkä dog-leg fetch. Ensimmäinen hakuportti oli poikittain rinteessä ja linja sille kuin toinen crossi, linja portille kulki kiviaidan läpi. Toinen hakuportti oli linjassa tolppaan. Rata oli oikeakätinen ja crossi pitkä. Suoritus päättyi häkitykseen.

Rata arvelutti meitä, mutta paikalla olevat ihmiset kannustivat osallistumaan ja sanoivat, että voisimme mennä auttamaan koiraa, mikäli se ei löytäisi lampaita. Olimme edellisenä päivänä tehneet Derekillä hakuja, missä koira ei tiennyt missä lampaat olivat, joten nyt sitä pääsi oikeasti kokeilemaan.

Anja aloitti Rhyllä. Riittävällä paineella Rhy lähti autojen sivusta 90 asteen kulmassa kohti metsää ja aidalle. Ensimmäisessä  kulmassa kova stoppi ja uusi oikea. Rhy jatkoi vauhdilla pitkin aitaa ohittaen yhden poikittaisen kivimuurin ja löysi lampaat varmasti. Nosto oli todella hyvä. Ensimmäiset metrin Rhy yritti tasapainottaa Anjalle, ennen kuin otti vasemman vihellyksen. Fetch rinteessä oli hyvä, vaikka lampaat ajautuivat linjalta ennen kielimuuri ja ainoa porttia. Toinen hakuportti oli ok. Ajo oli siistiä, mutta aika loppui häkillä. Tuomari kehui kovasti suoritusta ja koiraa jälkikäteen.

Leena antoi Spotille varmuuden vuoksi yhden out bendin ensimmäiseen kulmaan. Spot otti sen varmasti ja jatkoi erehtymättä aitaa pitkin lampaille. Nostossa oli pientä hapuilua, mutta sen jälkeen Kittilän Kone rullasi varmaan tyyliinsä ajaen siistit linjat ja kaikki portit. Häkillä lampaat pyörähtivät kerran ympäri, mutta sittensä häkitys onnistui. Loppusijoitus oli 4., samoilla pisteillä Jim Cropperin kanssa, joka sijoittui oli pisteiden turvin kolmanneksi. Voiton vei Chloe Cropper ja toinen oli Tom Lawrenson.

Magdalla oli jo edellisenä päivänä haasteita pitkien hakujen kanssa, joten sovin jo etukäteen tuomarin kanssa, että lähtisin auttamaan sitä. En saanut Magdaa lähtemään kunnolla kaarelle, joten se otti sisään aivan liian aikaisin. Sillä ei ole out bendiä eikä varsinaisesti opetettu uudelleen ulos ottamista, joten yritin saada sen bort-käskyllä ulos. Magda pyrki kokoajan ymmärtämään ja jälkikäteen kuulin, että siinä vaiheessa kun olisi pitänyt antaa uusi oikea, käskin sen vielä kääntyä ja annoin vasta sitten uuden oikean. Siinä vaiheessa koira hävisi poikittaisen kivimuurin taakse ja odotin sen ilmestymistä hakukaaren suuntaiselle kivimuurille joko kohti lampaita tai takaisin päin kääntynenä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lopulta tuomari nousi autosta kysymään tiesitkö missä koira on. Jouduin vastaamaan, että ei hajuakaan, mihin hän ystävällisesti vastasi, että saisin auttaa Magdaa löytämään lampaat, jos se tulee takaisin... Lähdin kävelemään tolpalta ja vihelsin eri vihellyksiä (Magdalla ei oe that'll do vihellystäkään). Kaikki odottivat koiran ilmestymistä ja kohta joku huomasi yleisöstä, että kisaradan oikeanpuoleisella lohkolla lehmät katsoivat muurille päin. Magda oli ajautunut portin alta seuraavalle lohkolle ja varikkohenkilö kertoi sen ohittaneen varikon muurin toisella puolella. Lopulta joku huomasi sen tulevan rinnettä alas vasemmalta. Koira oli edelleen vireessä ja lähetin sen uudelleen niin, että ensimmäinen kulma jäi taakse. Tällä kertaa se meni suoraan aidalle ja jatkoi poikittaisen muurin ohi ja suoraan lampaille. Nosto oli hieno ja samalla kun pakitin takaisin tolpalle koira otti kuuliaisesti kaikki vihellykset. Linja oli asiallinen, mutta ensimmäinen portti kaatui omaan ohjausvirheseen. Lopetimme suorituksen tolpalle.

Ratojen jälkeen ihmiset olivat todella kannustavia ja mukavia. Olin saanut Magdalle erittäin onnistuneen harjoituksen ja Rhy ja Spot olivat oikeasti hyviä! Lopulta tuloslistan kärjestä löytyivät Chloe Cropper, Tom Lawrence, Jimmy Cropper ja Leena Jussila! :D

Ennen lähtöä kohti seuraavaa majapaikkaamme Boars Hediä ja Skiptonia, kiipesimme ylös varikolle. Rinne oli paikoitellen todella jyrkkä, maasto epätasaista, mutta maisemat hienot. Tämän jälkeen olimme enemmän kuin suihkun tarpeessa ja koska majapaikka oli poikkeuksellisesti luokiteltu hotelliksi, odotukset tasalämpöisestä suihkusta olivat korkeat. Lopulta suihku osoittautui koko reissun pahimmaksi. Vesi vaihteli itsekseen jääkylmästä tulikuumaan ja säätö oli milleistä kiinni. Liekö luonteesta johtuvaa, mutta Leena selvisi meistä jotenkuten. Paikan plussaksi mainittakoon paras lampaanmaksakastike ikinä.

Kisapeltoa, huomaa varikolle siirrettävät lampaat

Kisapeltoa, molemmat hakuportit

Palkintojenjako

Viimeinen ateria Marlenen luona

Lonscale Farm 15.5

Keskiviikko aamuna meidän oli tarkoitus kokeilla toistamiseen kasaamista Gusin luona, mutta sade muutti mielemme ja sen sijaan vietimme rauhallisen aamun. Kävimme katsomassa lusikan sijaan käytettävän liinan paikoilleen laittoa viereisellä farmilla Marlenen työnantajan luona. Vanha isäntä pitää liinaa ehdottomasti parempana vaihtoehtona ja säädettävine remmeineen ja solkineen se olikin oikein näppärä. Huono puoli oli siinä, että liina pitää poistaa synnytyksen alettua eli sen kanssa täytyy olla kuitenkin tarkempana. Samalla Leena testasi isohkon uuhen hallintaa pääsääntöisesti alaleuasta ja Anja kippasi sen uusilla nikseillä istumaan.

Tämän jälkeen suuntasimme matkamme kohti Derekin farmia. Isäntä itse ei ollut paikalla, mutta tapaamisen kohteena olikin tällä kertaa Anni. Alkuun Anni esitteli paikkoja ja näytti tulevaisuuden toivoaan Alienia. Tämän jälkeen Anja otti setin pienemmässä treeniaitauksessa Mmegin kanssa.
Isompi laidun, missä järjestetään myös kisoja, tarjosi lukemattomia treenimahdollisuuksia rinteineen ja puskineen. Kokeilin Magdalla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä pitempää hakua, missä se ei ollut nähnyt lampaita. Testi ei ihan onnistunut ja kiipeillessäni hiki päässä rinteitä ja puskien ympäri etsien ensin koiraa ja lampaita ja myöhemmin koiran kanssa lampaita, mietin koko homman mielekkyyttä. Lopulta koko setti oli kasassa ja siirsimme lampaat takaisin asemiin seuraavalle koiralle. Anja ja Leena saivat molemmat onnistuneita treenejä ja vaikka koirat joutuivat tekemään töitä päästäkseen lampaiden luokse tai jopa löytääkseen ne, se oli erittäin palkitsevaa. Loppuun helpotin vähän Magdan hakuja ja se onnistui tekemään tasolleen hyvät suoritukset.

Kotimatkalla pysähdyimme The Shepard Inn nimisessä pubissa. Ruoka oli kohtuullista, mutta ennen kaikkea tarvitsimme toimivaa netti- ja puhelinyhteyttä löytääksemme yöpaikan ennen Skiptonin Dog Salea. Viimeinen ilta Marlenen luona ei ihan vastannut odotuksia, sillä olimme vaihteeksi liikkeellä myöhäisellä aikataululla ja sen lisäksi Anjalla oli suuria ongelmia vatsansa ja vointinsa kanssa.

The Shepards Inn

Maisema matkalta

Juoksuinen varsin nyrpeä narttu

Anja ja Anni in action

Magda löytynyt  kaarelta vai YMCA siiderin voimalla?